Henkilökuvaus

Henkilökuvauksen perusteet keskittyvät neljään pääasiaan:

valaistukseen
silmiin tarkennukseen
sommitteluun
poseeraukseen ja henkilöohjaukseen

Tässä on tiivis opas aloittelijalle.

Valaistuksen hallinta on tärkein!

Valo on tunteen ja tunnelman luoja. Alkajaisiksi kannattaa suosia pehmeää valoa. Vältä suoraa, kovaa keskipäivän aurinkoa, joka luo syviä varjoja silmien alle ja muuallekin kasvojen alueelle. Etsi sen sijaan:

Varjoisa alue: Kaupunki ympäristö puistoineen ja bulevardeineen on ihanteellinen kuvausympäristö henkilökuvaukseen. Suuret puut antavat varjoa ylhäältäpäin tulevalta valolta, mutta rakennusten kyljet heijastavat pehmeätä valoa, joka lankeaa vaakasuoraan. Tuloksena on elokuvamainen, kuvauskohdetta imarteleva valo. Kannattaa huolehtia, että valon suunta luo kuvattavan kasvoille sekä valoisamman että varjoisamman puolen, korostaen kolmiulottaisuutta. Saman tekee myös hajavalo, jota on luonnossa vain muutamana päivänä vuodesta. Voimakas sumu kadottaa auringon taivaalta, ja vaikutelmaksi jää, että valoa tulee joka suunnalta saman verran – mikä sekin sopii henkilökuvaukseen, varsinkin silloin kun taustan sävyt halutaan vaimentaa.

Ikkuna: Sisätiloissa iso pohjoisikkuna tarjoaa luonnollisen, pehmeän valon. Aseta malli ikkunan suuntaan. Poseeraukset kannattaa aloittaa seisten, silloin on parhaan valon löytäminen vaivattomampaa, kuin siirtyileminen tuolin kanssa. Henkilökuvauksessa ei valon määrä ole se ratkaiseva tekijä, vaan valon luonne. Sopivaa valon suuntaa ja kontrastia kannattaa hakea huolella. Kameran näytöltä voi seurata edistymistä, ja samalla on hyvä tilaisuus näyttää kuvia myös mallille.

Käytä heijastinta: Vaalea pahvi tai styroxheijastin on edullinen ja tehokas työkalu. Aseta se mallin varjoisalle puolelle heijastamaan ikkunasta tai muusta valonlähteestä tulevaa valoa takaisin, keventämään varjoja. Vinkki: heijastimen ei tarvitse olla täysin valkoinen. Muuten alkaa heijastus kilpailemaan päävalon kanssa, ja lopputulos voi olla tarkoitukseensa nähden liian vähäkontrastinen.

Kameran asetukset, tarkennus silmiin

Ihmisten silmät ovat aina katsojan ensimmäinen huomiopiste.

Tarkenna aina lähimpään silmään: Varmista, että tarkennuspiste on ehdottomasti mallin lähimmässä silmässä. Jos silmät eivät toistu terävinä, kuva näyttää epäonnistuneelta. Kameran tarkennusjärjestelmästä löydät toiminnon nimeltä silmäntunnistus. Jos kuvaat ryhmäkuvia, automaattitarkennus voi helposti lukittua eri kasvoihin kuin oli tarkoitus, tai se voi lähteä vaeltelemaan henkilöstä toiseen. Silloin kannattaa kokeilla silmäntunnistuksen vaihtamista pistetarkennukseen ja sitten valita se henkilö, joka on kuvassa tärkein. Automaattisten tarkennuspisteiden aluetta voi myös rajoittaa ja siirrellä, ja tähän on eri kameroissa erilaisia toteutustapoja. Niihin kannattaa tutustua.

Aukko, terävyysalue: Käytä suurta aukkoa (pientä f-lukua, esim. f/1,8-f/4). Tämä luo kapean terävyysalueen, jolloin tausta sumentuu kauniisti ja kohde erottuu paremmin. Sumentuminen tehostuu, jos tausta on vaaleampi, kuin pääkohde.

Polttoväli: Käytä hieman pidempiä polttovälejä, kuten 50mm-85mm. Nämä polttovälit tuottevat miellyttävimmät mittasuhteet kasvoille eivätkä vääristä niitä. Laajakulmaobjektiiviakin voi käyttää henkilökuvaukseen, jos otat kokovartalokuvia ja kuvaan tulee mukaan miljöötä. Silloin kannattaa huolehtia, että mikään kehon osa ei työnny lähemmäksi kameraa, ellei ole tarkoitus muuttaa mittasuhteita. Muotikuvaajien tapa saada mallien jalat pidemmiksi kuvassa on seurausta juuri laajakulman käyttämisestä. Sopiva polttoväli tähän on 24-35mm. Mikään polttoväli ei ole liian pitkä henkilökuvaukseen. Rajoituksia tulee vain käytännön järjestelyistä. Kuvauspaikka kannattaa valita huolella etukäteen ja tarkistaa, että valaistu sopii. Potretteja voi kuvata jopa 200-300mm polttoväleillä, sitä pidemmän alkavat olla henkilöohjauksen kannalta hankalia. Ei ole helppoa ohjata mallia, joka on huutomatkan etäisyydellä.

ISO: Pidä ISO matalana (ISO 100-400) hyvän kuvanlaadun säilyttämiseksi.

Vältä salamalaitteen käyttöä: Jos kamerassasi on salama, se toki pelastaa tilanteissa, joissa vallitsevaa valoa on niin vähän, että kuva muuten menisi pilalle. Salamavalo kameran suunnasta on kuitenkin kaikkein vähiten kuvattavaasi imarteleva. Se tekee ihoon kiiltäviä läiskiä, samalla kun varjoalueet ovat korostuneen mustia. Myös ihon virheet tulevat selkeinä näkyviin.
Salamavalosta on apua kun kuvaat vastavaloon! Säädä salaman teho silloin pienemmäksi, kuin kuvausautomatiikka sen tekisi. Varjoalueet kevenevät ilman, että kuva näyttää liiaksi salamalla valotetulta. Harjoittele myös käsisäädön käyttämistä.

Sommittelu ja poseeraus, kontaktin luominen

Sommittelu ja ohjaus luovat kuvaan tunnelman. Ei ole yhdentekevää, miten sijoitat pääaiheen kuva-alalle.

Silmien korkeus: Kuvaa malliasi silmien korkeudelta! Lapsia kuvattaessa tulisi kyykistyä heidän tasolleen. Tämä luo katsojalle henkilökohtaisemman ja kunnioittavamman yhteyden. Alaspäin kuvaaminen antaa vähättelevän vaikutelman.

Anna tilaa: Älä kuvaa sommitellessasi leikkaa mallin kehonosia nivelkohdista (esim. ranteista, nilkoista tai sormista.) Jätä pieniä ilmataskuja.

Kolmanneksen sääntö: Joskus on dunaamisempaa sijoittaa malli hieman sivulle. Sommitelmasta tulee mielenkiintoisempi, ja samalla luot tilaa reksiviitalle tai kertovalle kohdalle taustassa.

Ohjaus: Pyydä mallia katsomaan hieman sivuun tai alas luodaksesi mietteliään ilmeen. Jos malli katsoo suoraan kameraan, pyydä häntä pitämää leuka hieman alhaalla. Välitön vaikutus tästä on se, että silmät näyttävät suuremmilta ja kuva keskittyy mallisi katseeseen.

Kädet: Kädet ovat usein hankalat! Pyydä mallia pitämään ne rentoina, koskettamaan hiuksiaan tai pitämään kevyesti kiinni vaatteistaan. Vältä nyrkissä olevia käsiä. Ranne näyttää sirommalta suoraan sivulta, kuin kämmenselän suunnasta. Yleensä kädet näyttävät kuvassa suuremmilta kuin mitä ne oikeasti ovat. Lisäksi useimmilla ihmisillä kädet ovat hiukan eriväriset kuin kasvot ja valokuvissa tämä ero vielä korostuu.