Maisemakuvauksen vinkit

Maisemakuvaus on yksi suosituimmista valokuvauksen lajeista, ja se perustuu voimakkaasti terävyysalueen hallintaan, sommitteluun ja oikeaan valotukseen. Tässä ovat tärkeimmät vinkit ja tekniikat, joiden avulla saat upeita maisemakuvia.

Varusteet ja perusasetukset

kunnollinen jalusta on pakollinen, kun kuvaat hämärässä ja pitkillä suljinajoilla. Se varmistaa täydellisen terävyyden samalla, kun voit käyttää pientä ISO-herkkyyttä.
laajakulmaobjektiivi antaa näkymälle sekä laajuutta että syvyyttä. Teleobjektiivi puolestaan lyhentää aiheen yksityiskohtien välisiä etäisyyksiä syvyyssuunnassa.
aukon esivalinta (A tai Av) antaa kontrollin terävyysalueeseen – ratkaisevaa maisemakuvauksessa.
RAW-tiedostomuoto käyttöön. Sen ansiosta saat parhaan pelivaran sävyjen hallintaan.

Terävyysalueen hallinta

Maisemakuvauksessa on usein tavoitteena pitää koko kuva terävänä etualalta taustaan asti.

Käytä tavallista pienempää aukkoa ja maksimoit terävyysalueen – kameran kennon koosta riippuen aukolla f/8 - f/16.
Tarkenna nk. hyperfokaaliselle etäisyydelle. Se on lyhin etäisyys, johon tarkentamalla saadaan teräväksi kaikki kohteet tarkennuspisteestä äärettömyyteen asti. Jos tarkentaisit äärettömään, menettäisit terävyyttä etualalta.

Hyperfokaalinen etäisyys riippuu kolmesta tekijästä:

Polttoväli. Mitä lyhyempi polttoväli, sitä laajempi terävyysalue ja lyhyempi hyperfokaalinen etäisyys.
Aukko. Mitä pienempi aukko (suurempi f-luku), sitä laajempi terävyysalue.
Kennon koko. Mitä pienempi kenno, sitä laajempi on terävyysalue. Keskikoon kameralla voi kuvattava aihe olla terävä vain muutaman sentin vyöhykkeellä, kun kännykkäkuvaaja saa koko näkymän teräväksi samalla kertaa.
+ sallittu etäisyys. Jos kuvaa katsotaan etäältä, se näyttää terävämmältä kuin se onkaan.

Esim. 45 mm objektiivilla, kun kuvataan täysikennoisella kameralla, tulee aukolla f/11 terävää 3 metristä äärettömiin, kun tarkennetaan 6 metriin.

Terävyysaluetta ei enää nykyään näytetä objektiivin tarkennusrenkaan tyvessä asteikkona, kuten ennen tehtiin. Syynä on tarkennusmoottorin kytkeminen vapaasti kiertyvään renkaaseen sähköisesti, eikä mekaanisesti. Jos objektiivissa on pelkkä käsitarkennus, voi siinä olla ainakin viitteellinen terävyysasteikko – siis apuviivat muutamille aukkoasetuksille.

Joissakin kameroissa on etsinkuvaan yhdistetty terävyysalueen näyttö, ja muiden kanssa pärjää, kun hankkii älylaitesovelluksen. Esim. PhotoPills on monipuolinen sovellus, jonka avulla pääsee sinuiksi objektiivin ominaisuuksien kanssa. Lisäksi siinä on taulukot auringon sijainnille.

Sommittelu

Hyvä sommittelu luo kuvaan syvyyttä ja ohjaa katsojan silmää. Jos aiheesi tärkein kohta ja horisontti ovat kuvan keskellä, on sommitelma levollinen, mutta voi vaikuttaa tylsältä. Tässä muutama vinkki mielenkiintoisempaan sommitteluun:

kolmanneksen sääntö – tai mieluummin kultainen leikkaus. Älä sijoita pääaihetta keskelle. Kokeile sijoittaa se kolmanneksen verran lähemmäs kuvan laitaa. Vastakkaiselle puolelle on hyvä valita jokin elementti tasapainottamaan sommitelmaa.
käytä luonnollisia linjoja (esim. tie, aita, joki) ohjaamaan katsojan etualalta kohti taustalla olevaa pääkohdetta.
maisemakuva ilman vahvaa etualaa on usein mielenkiinnoton. Sisällytä kuvaan jokin elementti lähialueelta, jolloin syvyysvaikutelma tehostuu.
käytä maiseman elementtejä kehystämään varsinaista maisemaa (puun oksat, rungot, pilvet).

Valon hyödyntäminen

Valo on maisemakuvan tärkein elementti.

kultainen hetki on ajankohta, jolloin aurinko on lähellä horisonttia, mutta paistaa täydeltä terältään, siis tunti auringonnousun jälkeen tai tunti ennen auringonlaskua. Viistosti paistava auringonvalo luo mielenkiintoisia varjoja ja korostaa tekstuuria.
sininen hetki on ajankohta, jolloin valoa on käytettävissä ennen auringonnousua tai auringon jo laskettua. Pehmeä, kylmäsävyinen sinertävä valo sopii kaupunkimaisemiin ja luo dramaattista tunnelmaa.
vältä keskipäivän valoa. Suora, korkealta paistava auringonvalo litistää maiseman ja luo kuivakan sävyasteikon.

Ajankohdan lisäksi on merkistystä valon tulosuunnalla. Se on yksi tärkeimmistä tekijöistä maisemakuvauksessa, sillä se vaikuttaa suoraan kuvasi tunnelmaan, varjoihin, syvyysvaikutelmaan ja pintarakenteen korostumiseen.

vastavalo on koristeellista. Se saa lehtivihreän kirkastumaan ja muutkin värit hehkumaan. Lisäksi se luo siluetteja ja syviä varjoja, jolloin pinnanmuodot korostuvat. Jos aurinko paistaa suoraan objektiivin sisään, se luo sisäisiä heijastuksia, joita voidaan hyödyntää luomaan pehmeää, unenomaista tunnelmaa.
sivuvaloa tarvitaan luomaan maaston muotoja. Se on myös ihanteellista, kun kuvataan vesialueita, kiviä tai niittymaisemia.
myötävalo, joka tulee kuvaajan selän takaa, tasaa maiseman kirkkauseroja ja vähentää dramatiikkaa. Myös syvyysvaikutelma vaimenee.
hajavalon vaikutuksesta varjot ovat pehmeitä tai lähes olemattomia. Se vaimentaa värien kirkkautta. Jos se on sumuisuuden aiheuttamaa, tulee kuvaan uutta syvyysvaikutelmaa, kun kauempana olevat kohteet jäävät sumun sisään.

Kannattaa olla kärsivällinen. Maisema on harvoin otollisimmassa valossa juuri kun saavut paikalle. Sopivan valaistuksen odottamiseen voi mennä tunteja, tai paikalle kannattaa tulla toisena ajankohtana.