Valokuvauksen perusteet - ISO-herkkyys
ISO-herkkyys on yksi valokuvauksen peruspilareista. Se vaikuttaa suoraan lopputulokseen, joten ISO-arvon ymmärtäminen ja hallinta on tärkeää, kun haluat ottaa korkealaatuisia kuvia erilaisissa olosuhteissa. Tässä artikkelissa sukellamme syvemmälle siihen, mitä ISO tarkoittaa ja miten se vaikuttaa valokuvaan.
Mitä ISO-herkkyys tarkoittaa?
ISO-herkkyys on perintöä filmikuvauksesta. Filmipakettien kyljestä löytyi ISO- tai ASA-merkintä, joka kertoo kuinka valoherkkää kyseinen filmi oli. Digikuvauksessa tämä luku kertoo, minkä verran kennolle tulevaa infoa vahvistetaan eli kirkastetaan. Sekä filmikuvauksessa että digikuvauksessa, mitä suurempi lukema, sitä herkempi valolle kenno tai filmi on. Mitä enemmän on herkkyyttä, sitä enemmän kuvaan tulee myös kohinaa, eli rakeisuutta. Alhaiset arvot, kuten 100 tai 200, tarkoittavat vähäistä herkkyyttä valolle, kun taas korkeat arvot, kuten 1600 tai 3200, tarkoittavat suurempaa herkkyyttä. Modernit digikamerat mahdollistavat jopa huomattavasti korkeampien ISO-arvojen käytön.
Miten ISO-herkkyys vaikutttaa kuvaan?
ISO-arvo vaikuttaa kahteen keskeiseen asiaan: kuvan kirkkauteen ja kohinan määrään.
-
Kuvan kirkkaus
Kun ISO-arvoa nostetaan, kuva kirkastuu. Tämä on erityisen hyödyllistä hämärässä tai sisätiloissa, joissa luonnonvaloa on vähän.
-
Kohina ja kuvanlaatu
Korkeampi ISO-arvo tuottaa kuvaan enemmän kohinaa tai "rakeisuutta", joka voi heikentää kuvanlaatua. Rakeisuus näkyy erityisesti varjoalueilla ja tummissa sävyissä, jolloin kuvan yksityiskohdat voivat hukkua.
Milloin on käytettävä korkeaa ISO-arvoa?
Kun kuvataan hämärässä, tai kun halutaan käyttää nopeampaa suljinaikaa, joudutaan usein käyttämään korkeampaa ISO-arvoa. Kun kuvataan sisällä tapahtuvaa liikettä, esimerkiksi urheilijaa, halutaan todennäköisesti käyttää mahdollisimman nopeaa suljinaikaa, jotta liike saadaan pysäytettyä. ISO-arvoa on luultavasti nostettava, jotta saadaan käyttöön riittävän nopea suljinaika. Kun ISO-arvoa nostetaan, tulee kuvaan myös lisää kohinaa. Kun kuva valotetaan oikein, runsas valon määrä häivyttää rakeisuuden, kun taas alivalottaessa rakeisuus erottuu selkeästi.
Vähiten kohinaa saadaan matalimmalla mahdollisella ISO-arvolla, tämä on usein ISO 100. Matalan ISO-arvon käyttö vaatii paljon valoa. ISO AUTO –asetuksella kamera pyrkii automaattisesti valitsemaan käyttöön matalimman mahdollisen ISO-herkkyyden, jotta kuva valottuu oikein. On kuitenkin varsin hyödyllistä kokeilla eri ISO-arvoja itse ja opetella valitsemaan kuhunkin tilanteeseen sopivin. Alla muutama esimerkki:
Kuinka välttää korkean ISO-herkkyyden haitat?
Vaikka korkeampi ISO-herkkyys on hyödyllinen monissa tilanteissa, haluat todennäköisesti välttää ylimääräistä kohinaa. Tässä muutama vinkki:
-
Käytä jalustaa: Jalustan avulla voit pidentää valotusaikaa ilman, että kuva tärähtää. Tämä mahdollistaa alhaisemman ISO-herkkyyden käyttämisen.
-
Valaise hyvin: Jos mahdollista, kuvaa hyvässä valaistuksessa. Käytä mahdollisuuksien mukaan lisävaloa.
-
Jälkikäsittely: Moderneilla kuvankäsittelyohjelmilla pystyy jonkin verran vähentämään kohinaa jälkikäteen.
ISO-herkkyys on tärkeä työkalu, jonka avulla voit kuvata monissa eri olosuhteissa. Vaikka korkea ISO-herkkyys mahdollistaa kuvaamisen heikossa valaistuksessa, se tuo mukanaan rakeisuutta. Tasapainon löytäminen näiden kahden välille on avain onnistuneeseen valokuvaan. Kokeile rohkeasti eri ISO-arvoja ja tutki, miten ne vaikuttavat kuvaasi - huomaat pian, että opit hallitsemaan kamerasi asetuksia entistä paremmin.