Ossi Saarinen - Tassutellen
Nuoresta iästään huolimatta Ossi Saarinen on jo uranuurtaja luontokuvauksen genressä. Hänen Soosseli-nimimerkillään on jo huikeat yli 400 000 seuraajaa Instagramissa. Lisäksi hänen ikuistamansa ilveksen tassut voittivat Vuoden Luontokuva -tittelin Vuoden Luontokuva 2025 -kilpailussa.
Oliko Vuoden Luontokuvasi “Tassut” ikäänkuin onnistunut vahingonlaukaus vai tarkkaan harkittu teko? Miten kuvasi syntyi?
Tilanne, jossa voittokuva syntyi, oli jo useamman vuoden jatkuneen ilvesprojektin siihenastinen huipennus, mutta itse kuva oli täysin suunnittelematon ja parinkin virheen summa. Olin kuvannut kyseistä ilvesyksilöä jo edellisenä aamuna sekä iltana ja osasin odottaa, että saattaisin sen kohdata vielä uudestaan. Istuin kallioisella paikalla metsän reunassa toivoen, että ilves ilmestyisi edessäni olevalle niitylle. Kuvausurani suurin yllätys oli kun vilkaisin olkani yli ja ilves olikin tullut aivan taakseni metsään. Etäisyyttä välillämme oli vain noin kymmenen metriä ja epäonnekseni olin varustautunut vain erittäin pitkällä, 800mm teleobjektiivilla. Maaston muodoista johtuen en voinut siirtyä yhtään kauemmaksi, vaan jouduin kuvaamaan ilvestä paljon lähempää kuin olisin halunnut. En millään saanut koko eläintä mahtumaan samaan kuvaan ja otinkin alkuun vain lähipotretteja sen kasvoista. Hetken kasvoja kuvattuani rupesin miettimään, mitä erilaista voisin tuosta ainutlaatuisesta tilanteesta vielä saada tallennettua, ja silloin älysin laskea kameraani hieman alemmas ja ottaa kuvan ilveksen tassuista. Tuolloin harmittelin liian pitkää objektiivia, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se taisikin olla juuri se oikea valinta.
Tassut - Ilves kuvattuna Etelä-Suomessa keväällä 2024
Asut nykyisin Espoossa ja muutit pääkaupunkiseudulle maantieteen yliopisto-opintojesi vuoksi. Miksi jätit opintosi siirtyen kokonaan luontokuvausharrastuksesi pariin? Eivätkö ne olisi voineet kulkea käsi kädessä maantieteen aiheenakin sopiessa luontokuvaajalle vai veikö kuvaaminen sinut hiljalleen mennessään pois opiskelun parista?
Olin hakenut opiskelemaan sekä biologiaa, että maantiedettä Helsingin Yliopistoon. Lukio-opintojeni loppupuolella minut kuitenkin valittiin edustamaan Suomea maantieteen olympialaisiin Pekingiin, ja sen myötä minulle tarjottiin paikkaa maantieteen koulutusohjelmasta ilman pääsykokeisiin osallistumista. Otin paikan vastaan, enkä sitten käynyt ollenkaan biologian pääsykokeissa.
Maantieteen opinnoissa oli paljon kiinnostavia puolia, mutta toisaalta myös todella paljon aiheita, jotka eivät kiinnostanut minua ollenkaan ja laskivat opiskelumotivaatiotani. Samaan aikaan kuvausharrastukseni alkoi viedä yhä enemmän aikaa ja pystyin jo tienaamaan sillä kohtuullisesti. Puolentoista vuoden opiskelujen jälkeen päätin ottaa opinnoistani puolen vuoden tauon keskittyäkseni täysillä luontokuvaamiseen. Puoli vuotta vierähti niin nopeasti, että jatkoin tauolla vielä vuoden loppuun asti. Vuoden ammattiluontokuvaajana toimimisen jälkeen motivaationi opintojen jatkamiseen oli lähes nollissa ja päätin jatkaa taukoani vielä pidempään. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin uskaltanen jo ehkä sanoa, että en ole noihin opintoihin enää palaamassa.
Näin jälkikäteen ajateltuna biologian koulutusohjelma olisi todennäköisesti ollut itselleni kokonaisuutena mielenkiintoisempi ja uskon, että jos olisin sen aloittanut, olisin sen myös jatkanut loppuun asti. Toki opintojen pariin palaaminen on aina mahdollista vanhemmallakin iällä, jos siltä alkaa tuntua.
Jätettyäsi maantieteen opinnot sinusta kasvoi hiljalleen ammattikuvaaja luontokuvauksen pariin. Onko se kannattanut ja myös lyönyt niin sanotusti leiville?
Itsensä elättäminen luontokuvaamisella on ollut alusta asti haastavaa, eikä se tunnu olevan muuttumassa yhtään helpommaksi. En ole silti katunut päivääkään päätöstäni ryhtyä täysipäiväiseksi luontokuvaajaksi. Taloudellista rikastumista tuskin on odotettavissa, mutta sitäkin arvokkaammalta tuntuu vapaus päättää omasta arjestaan ja viettää loputtomasti aikaa juuri sen parissa, mikä itseäni on eniten kiinnostanut pikkulapsesta asti - luonnon ja villieläinten.
En ole varsinaisesti suoraan kaupalliseen tarkoitukseen koskaan kuvannut eläimiä, niin oli vaikea tähän keksiä sopivaa. Löysin yhden kettukuvan (Lahti kesällä 2019), jonka olin periaatteessa kuvannut Lahden Kaupungin käytettäväksi kun tein yhteistyötä heidän kanssaan, mutta en muista ostivatko juuri kyseistä kuvaa lopulta. Toinen on saimaannorppa, jonka kuvasin WWF:n käyttöön keväällä 2024 kun olin heidän mukanaan ottamassa tunnistuskuvia eri yksilöistä. Ei kaupallinen sinänsä, kun ei rahaa siitä saanut, mutta tavallaan tilauksesta kuvattu silti.
Mitä ovat pääasialliset tulonlähteesi luontokuvaajana? Kuvat itsessään tietenkin. Ovatko järjestämäsi erilaiset luontokuvausreissut ja -kurssit sinun juttusi? Entä pidätkö myös esitelmiä kuvauksiisi ja kuviisi liittyen?
Tuloni ja niiden lähteet ovat vaihdelleet todella paljon vuosittain. Siinä missä urani alkuvaiheessa suuri osa tuloista tuli puhtaasti luontokuvia myymällä, on sen osuus nykytuloistani enää murto-osan. Lisääntyneen tarjonnan, heikon taloustilanteen ja nykyään varmasti jonkin verran myös tekoälyn takia luontokuvia menee kaupaksi yhä vähemmän. Tuloni koostuvat useammasta pienestä osasta. Viimeiset pari vuotta suurin yksittäinen tulonlähteeni on ollut lyhytvideoiden tekeminen eri asiakkaille, pääasiassa Nikon Euroopalle. Nautin suuresti luontokuvausretkien ja erilaisten luonto-opastuksisen järjestämisestä, joita olen yleensä myynyt muutamia vuosittain. Pidän myös mielelläni esitelmiä kuviini ja kuvauskohteisiini liittyen. Lisäksi teen satunnaisia someyhteistöitä eri yritysten/brändien kanssa.
Myskihärkä, kuvattu Norjassa talvella 2020
Ostavatko kuviasi enemmän yritykset vai yksityiset? Kertyvätkö tulosi enimmillään kuvista vaiko edellämainituista oheistoiminnoista?
Yksityisille henkilöille kuvia menee kaupaksi lähes ainoastaan kuvajulisteiden/-taulujen muodossa, ja niitäkin hyvin vähän. Ehdottomasti merkittävämpiä ovat olleen yritysten kanssa tehdyt sopimukset.
Ehkä kaikkein myydyin kuvani on nukkuva kettu ilta-auringossa, kuvattu Espoossa kesällä 2018.
Myös kuva kettuemosta ja -pennusta on myynyt jonkin verran, kuvattu Espoossa keväällä 2019.
Tuoko somenäkyvyys sinulle lisätuloja vaiko jo pääosan yrityksesi pyörittämiseen? Maksettu somenäkyvyys eli oman tilin mainostaminen sen myötä lisää kävijämääriä ja kiinnostusta. Sinun ei kuitenkaan liene tarvinnut ostaa somenäkyvyyttä tuon 400 000 seuraajan tultua mitä ilmeisemmin pelkästään huikeiden kuviesi myötä?
Sosiaalinen media on sekä suoraan, että välillisesti aivan välttämätön osa työtäni. Suurin osa asiakkaistani on löytänyt minut ja työni ennenkaikkea somen välityksellä. Instagram on ollut aina tärkein somekanavani, mutta nykyään myös TikTok on noussut merkittäväksi, erityisesti nuoremman yleisön tavoittamisessa. Kumpikaan kanava ei itse suoraan maksa minulle mitään, mutta julkaisujen suuri tavoittavuus mahdollistaa erilaiset yhteistyöt yritysten ja brändien kanssa. Nämä ns. kaupalliset yhteistyöt voivat olla työmääräänsä nähden varsin hyvin tuottavia, mutta vain luontoaiheista sisältöä julkaistessa sopivien kumppanien löytäminen on vaikeaa. Olen toistaiseksi tehnyt tällaista maksettua sisältöä korkeintaan muutamia kertoja vuodessa.
En ole käyttänyt euroakaan oman somenäkyvyyteni kasvattamiseen, vaan se on tullut ihan puhtaasti julkaisemani sisällön sekä muun medianäkyvyyden avulla.
Kuvaat vuoden ympäri. Mikä on sinun mielivuodenaikasi luonnossa liikkumiseen ja kohteiden taltioimiseen ja miksi? Entä yön hämy, vaiko päivänvalo. Mikä on ihanteellisin valo sinulle kuvaamiseen ja jos on, niin miksi?
Jokaisessa vuodenajassa on omat ainutlaatuiset puolensa, mutta jos vain yksi vuodenaika pitäisi valita, olisi se loppukevät ja alkukesä. Tuolloin luonto on kaikkein aktiivisimmillaan, useimmilla eläimillä on poikaset ja valoisa aika on todella pitkä. Huhti-kesäkuun välinen aika on ehdottomasti kiireisintä aikaa itselleni luontokuvauksen parissa. Myös loppukesän sumuiset aamut ja todella kylmät ja lumiset talvipäivät saavat minut aina liikkeelle.
Kuvaan lähes ainoastaan aamu- ja iltavaloissa. Ainoastaan keskitalvella valoisa aika on niin lyhyt, että olen liikkeellä keskellä päivääkin. Aikaisin aamulla ja myöhään illalla suurin osa itselleni melenkiintoisimmista eläimistä on aktiivisimmillaan ja valo on pehmeämpää ja kuvauksellisempaa. Nykyteknologia mahdollistaa vielä hyvinkin vähässä valossa kuvaamisen ja nykyään vietän luonnossa aikaa yhä enemmän jopa täysin pimeässä.
Minne kaikkialle luontokuvausreissusi ulottuvat ja mitkä ovat suosikkikohteitasi? Kuvaatko mielelläsi myös pääkaupunkiseudulla ja jos, niin missä ja miksi?
Suosikkivuodenajalta (kevät) kuva saalistavasta telkänpoikasesta, kuvattu Helsingissä keväällä 2025.
Suosikkivalo-olosuhteessa, sankassa sumussa aikaisin aamulla kuvattu hirvi, Kirkkonummi 2023.
Kuvaan nykyään hyvin projektiluontoisesti, keskittyen pidemmän aikaan tiettyyn eläinlajiin tai alueeseen. Helpoiten tämä onnistuu kun alue on tarpeeksi lähellä kotiani. Yli 90% kuvistani onkin otettu alle tunnin ajomatkan päässä kotoani Espoosta. Pääkaupunkiseudun luonto jatkaa yhä monipuolisuudellaan yllättämistä. Viime aikoina olen viihtynyt pääasiassa maaseudulla, hieman kauempana kaupunkien vilskeestä, mutta merkittävä osa kuvausreissuistani suuntautuu vieläkin Helsingin ja Espoon lukuisiin luontokohteisiin. Erityisesti merenläheiset kohteet kiinnostavat, sillä valo on niissä usein parempi kuin syvemmällä metsässä ja eläinlajisto on usein myös monipuolisempaa. Silloin tällöin teen reissuja myös kauemmaksi Suomeen, kuten Lahteen lapsuuteni maisemiin tai Itä-Suomeen karhuja etsimään.
Kuinka paljon vietät aikaasi luonnossa kuvaamiseen?
Luonnossa viettämäni aika riippuu paljon vuodenajasta sekä siitä mitä missäkin sattuu olemaan kuvattavissa ja kuinka helposti. Kevät ja kesä on ehdottomasti kiireisintä aikaa ja lähden maastoon useampana päivänä viikossa, joskus jopa päivittäin useamman viikon ajan. Loppusyksyn harmaus taas ei tarjoa luontokuvaajalle paljoakaan mielenkiintoista ja hiljaisimmillaan saatan käydä kuvailemassa vain kerran tai pari viikossa, jos sitäkään. Talvisin vietän paljon aikaa eläinten, nykyään erityisesti ilveksen, jäljittämiseen lumisessa maastossa, mutta kuvia syntyy paljon vähemmän kuin sulan maan aikaan.
Suurin osa kuvausreissuistani on vain muutaman tunnin mittaisia, sillä kuvaan lähinnä vain parhaissa aamu- ja iltavaloissa. Aina silloin tällöin vietän öitä maastossa, erityisesti kesäisin, kun hämärän aika on niin lyhyt.
Luonnossa viettämästäni ajasta yli 99% on etsimistä ja odottelua ja vain hyvin pieni osa varsinaista kuvaamista. Luonnossa olemisen lisäksi kaikkien kuvien ja videoiden läpikäymiseen ja jälkikäsittelyyn kuluu todella paljon aikaa ja uutta materiaalia tuntuu välillä tulevan nopeammin kuin mitä ehtii käsitellä.
Luontokuvaajan silmä ja näkemys, sekä rakkaus lajiin ovat tärkeimmät tarvittavat elementit kuvauskalustoa kuitenkaan unohtamatta. Onko sinulla kumppanuus jonkun kameravalmistajan kanssa? Toki siitä on hyötyä, mutta voiko siitä koitua myös rasite liiallisen riippuvuussuhteen vuoksi?
En ole koskaan kokenut itseäni ns. “välineharrastajaksi” luontokuvaamisessa, mutta tietysti sopivalla kalustolla pääsee todennäköisemmin parempiin tuloksiin. Olen viimeisen kolmen vuoden ajan tehnyt yhteistyötä Nikon Euroopan kanssa, ollen yksi heidän “Nikon Creator”:eista. Tuotan Nikonille erilaista videosisältöä ja rahallisen korvauksen lisäksi minulla on ollut mahdollisuus tarvittaessa lainata heiltä jotakin kuvauskalustoa. Olen ollut yhteistyöhön ja käyttämääni kalustoon hyvin tyytyväinen.
Mielikuvaksi valitsin lähikohtaamisen ilveksen kanssa, joka on oma suosikkikuvani tällä hetkellä - otettu vain hetki Tassut-kuvan jälkeen. Etelä-Suomessa keväällä 2024.
Mitä muuta harrastat silloin, kun et liiku luonnossa tai luennoimassa sekä kurssittamassa aiheen parissa?
Luonto vie todella paljon aikaa arjestani, sillä se on työni lisäksi myös harrastukseni ja suurin intohimon kohteeni, mutta toki aikaa jää muullekin elämälle. Harrastan melko aktiivisesti liikuntaa juoksemisen ja kuntosalin muodossa ja kotona tykkään erityisesti ruoanlaitosta. Olen myös rakastunut Geoguessr-nimiseen nettipeliin, mikä saattaa liittyä taustaani maantieteen parissa.
“Perhealbumi” kuvaa oli vaikea keksiä, löytyi yllättävän vähän mitään painokelpoisia kuvia missä olisin tekemässä mitään muuta kuin eläimiä väijymässä. Ainoa mitä keksin on tämä laskuvarjohyppykuva (kuva10), Latviassa kesällä 2022.
OSSI SAARINEN
OSSIN KUVAUSKALUSTOA
“Merkittävä osa kuvausreissuistani suuntautuu Helsingin ja Espoon lukuisiin luontokohteisiin. Erityisesti merenläheiset kohteet kiinnostavat, sillä valo on niissä usein parempi kuin syvemmällä metsässä ja eläinlajisto on usein myös monipuolisempaa,” kertoo Ossi Saarinen. Hänet ikuistettiin Helsingin Lauttasaaressa Vattuniemen merenrantaniityllä aamuhämärän sinisessä hetkessä luontonäkymiä taltioimassa 15.12.2025 klo 9 aamulla.
Kuvat ja teksti: Juha Laitalainen
Intensiivisessä sarjassaan Mielikuvia valokuvaaja ja toimittaja Juha Laitalainen kuvaa ja esittelee suomalaisia valokuvaajia heidän rakkaimpine kuvineen.