Svalbard - Jääkarhun jäljillä - osa 5
Huhtikuun puolessa välissä Huippuvuorten leveysasteilla alkaa pikkuhiljaa yötön yö. Tämä helpottaa jonkin verran kuvaamista valon suhteen. Ympäristö on kuitenkin melko hankala, sillä jäätä on paljon pitkälle mereen ulottuen.
Jatkoimme kiikarointia merijään reunalla ja kokeilimme taas odotustaktiikkaa. Tarkoitus oli mennä merijäälle jalan, mutta oppaat alkoivat epäröimään jään paksuutta tässä kohtaa ja siksi luovuimme tästä ajatuksesta. Sen sijaan jatkoimme maaston kiikarointia, mikä ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Näillä matkoilla ei varsinaisesti tule tylsää vaikka toimintaa ei olisikaan koko ajan. Luonnollisesti alueella ei ole puhelinverkkoa, joten matkustajat pääsevät lepuuttamaan mieltään kauniissa ihmeellisissä maisemissa oli jääkarhuja tai ei. Jääkarhujen lisäksi matkalla odotetaan nähtävän mm. valaita, erilaisia hylkeitä, napakettuja, huippuvuorten peuroja, mursuja sekä lukuisia harvinaisia merilintuja.
Oppaat huolehtivat turvallisuudesta tähystämällä jääkarhujen varalta kun jalkaudumme maihin.
Matkan aikana meistä pidetään muutenkin hyvää huolta. Henkilökuntaan kuuluu teknisten ammattilaisten lisäksi keittiöväki, mikä kokkaa kolmesta neljään kertaan päivässä ravitsevaa ja maukasta ruokaa, mikä rytmittää kivasti päivää.
Muuten henkilökunta pitää erilaisia tietoiskuja eläimistä, ympäristöstä ja historiasta. Muutama tarina menneistä laivareissuista mahtuu aina mukaan totta kai.
Ympäristö on hyvin anteeksiantamatonta vuoristojen ja jäätiköiden valtakuntaa.
Jos muuta tekemistä ei ole niin laivan ohjaamoon on aina tervetullut olo ja siellä pääsee juttelemaan kapteenin sekä perämiehen kanssa reittisuunnitelmista ja olosuhteista.
Seuraa ainutlaatuista matkaa Norjan huippuvuorille. Lähde mukaan valokuvaaja Ömer Acarin jännittävälle retkelle, jossa hän tavoittelee upeita valokuvia jääkarhuista. Samalla matkalla pohditaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia näiden majesteettisten otusten elinympäristöön.