Valoa pimeydessä EOS R6 – Valontuoja
Tiesitkö, että sana valokuva – photograph – tulee Kreikan kielestä ja tarkoittaa valolla piirtämistä ja kirjoittamista. Sanan alkuperä kuulostaa juuri niin runolliselta kuin kuvaaminen itsessään on, mutta pimeimpänä vuodenaikana täällä pohjoisessa se ei paljoa lohduta. Piirtämisen väline on vähissä seuraavat kuukaudet.
Harri Tarvainen on ulkoilma- ja toimintakuvaukseen erikoistunut ammattivalokuvaaja, joka kuvaa ja retkeilee yhdessä Instagramista tutun kiharakarvaisen noutajan Kaffen kanssa. Kaffen seikkailuja voit seurata @kaffegram-tilillä.
Onneksi täällä on sentään lunta. Vähäinen valon määrä heijastuu maasta ja puista, siitä huolimatta napapiirin pohjoispuolella päivän valoisinkin hetki on joulukuussa hämärä. On siis pilvistä, pimeää ja kylmää, eli täydelliset olosuhteet kokeilla uuden peilittömän täyden kennon Canon EOS R6 -kameran ominaisuuksia.
Olen kuvannut nyt jo muutaman kuukauden Canon EOS R5 -kameralla ja peilitön teknologia on tullut tutuksi myös EOS RP:n ja M6 Mark II:n myötä. Vaikka sormieni lihasmuisti ohjaa vieläkin tutuille 5D:n näppäinten paikoille ja kyseisellä rungolla on erityinen paikka sydämessäni, en silti vaihtaisi enää takaisin vanhaan. Uusimpien mallien teknologiset edistysaskeleet eivät vain mahdollista valokuvaamista nopeammin, tarkemmin tai korkeammalla resoluutiolla. Ne muuttavat tapaa, jolla kuvaan.
Canon EOS R6 yhdessä rungolle suunnitellun erittäin valovoimaisen RF 35mm f1.8 -objektiivin kanssa mahdollistavat vauhdikkaiden kohteiden kuvaamisen heikossakin valossa.
Automaattitarkennusta ja syväoppimista
Nostan kennon herkkyyden ISO 4000:nteen ja valitsen automaattitarkennuksen ohjelmaksi jatkuvan tarkennuksen kasvojentunnistuksella. Lumisessa maisemassa kamera tekee usein kuvasta liian tumman, huijaan sitä ylivalottamalla kuvaa aukon verran. Annan lähtömerkin ja Kaffe sekä lumisurffaaja (lumilautailua pehmeässä lumessa ilman siteitä) lähtevät viilettämään alas rinnettä. Juoksen rinnalla niin kauan kuin pysyn vauhdissa mukana, juostessani suuntaan kameran parivaljakon suuntaan, painan laukaisimen pohjaan ja toivon parasta. Automaattitarkennus etsii kasvot kovassakin vauhdissa ja tarkentaa suurimman osan kuvista juuri oikein, vaikka kasvot eivät olisikaan keskellä kuva-alaa. Tällaista kuvaamista en olisi koskaan tehnyt vanhalla teknologialla, jolla pelasin hämärässä valossa varman päälle yhden keskelle asemoidun tarkennuspisteen kanssa. Usein parhaat valokuvat syntyvät ohikiitävän nopeissa tilanteissa ja kun kuvattava ei tiedä olevansa kuvauksen kohteena. Automaattisen kasvojentunnistuksen ansiosta voin suunnata kameran kohteeseen – ampua lonkalta, kuten sanotaan – ja kuvata oikein tarkennettuja kuvia.
Lumileikkejä on saapunut seuraamaan myös kaksi uteliasta kuukkelia. Rohkeat linnut pyrähtelevät aina vain lähemmäs meitä ihmettelemään. Murran Kaffen herkuista pieniä murusia ja ojennan käden kohti lintua. Hetkeä myöhemmin kuukkeli istuu kädelläni ja nokkii herkkuja suuhunsa. Lintu on yllättävän painava, pienet terävät kynnet pitävät tiukasti sormistani kiinni. Nostan kameran kasvoilleni ja etsimestä näen kuinka automaattitarkennus piirtää pienen neliön salamannopeasti linnun silmän ympärille. Kun kuukkeli noukkii herkun kädeltä ja silmä katoaa näkyvistä, kohteen pään ympärille syntyy isompi neliö, joka seuraa pään liikettä. Kun pää taas nousee, ilmaantuu myös pieni neliö eläimen silmän ympärille. EOS R6:n automaattitarkennus tunnistaa ihmisen kasvojen lisäksi myös eläimiä – eikä vain kissoja ja koiria. Tehokas DIGIC X -prosessori vertaa kameran näkemää maailmaa miljooniin ”opetettuihin” kuviin. Tekniikka perustuu syväoppimiseen ja tekoälyyn, mutta minulle se näyttäytyy lähinnä taikatemppuna. Kuinka kamera voi tietää minkä alueen kuvasta haluan olevan terävä?
RAJALA SUOSITTELEE
