Nikon Z50 II - Hauska kamera, joka kannattaa ottaa vakavasti
Viisi vuotta sitten julkistettu Nikon Z 50 sai seuraajan.
Z 50 oli valmistajansa ensimmäinen APS-C -kennokoon peilitön digikamera. Se oli tarkoitettu sekä aloittelijalle että edistyneelle valokuvauksen harrastajalle matkakumppaniksi ja jokapäiväiseen kuvaamiseen.
Nyt sen tarkennusjärjestelmää ja videokuvausta on parannettu. Se on tarkoitettu erityisesti videokuvauksesta kiinnostuneelle, jolle älypuhelin ei enää riitä. Vaikka kameraa käyttäisi pelkästään valokuvaamiseen, löytyy perusteita päivittää edellisversiosta.
Nikon Z50 II saatiin testiin 16-50 mm ja 50-250 mm zoomien kanssa. Nuo objektiivit pystyy hankkimaan tarjoushintaan kittizoomeina yhdessä kameran kanssa.
Kamerarungon mitat ovat 127 x 97 x 67 mm. Edellisversioon verrattuna on korkeutta tullut pari milliä lisää, ja paksuuttakin puolisen senttiä.
Magnesiumseoksesta ja kuituvahvistetusta muovista valmistettuna on kameran paino akkuineen ja muistikortin kanssa n. 550 grammaa.
Kamerassa on yksi SD-muistikorttipaikka ja Z 50 -kamerasta tuttu 21,5 megapikselin CMOS-kenno, jonka kuvatarkkuus on 5568 x 3712 pikseliä. Uuden, mm. Z8- ja Z9 -ammattikameroissa käytetyn Expeed 7 -prosessorin ansiosta tuolta kennolta saa nyt talteen enemmän ja parempaa, ja samalla on tarkennusjärjestelmässä kehittynyt sekä teho että monipuolisuus. Muistikorteista kamera kelpuuttaa sekä SD-, SDHC- että SDXC-tyyppiset, ja niistä nyt myös UHS-II -yhteensopivat.
Automaattitarkennusjärjestelmä on hybridityyppinen, eli siinä on sekä vaihe- että kontrastintunnistus. Kuvakennon 231 automaattitarkennuspistettä kattavat noin 90 % kuva-alasta sekä vaaka- että pystysuunnassa. Uutena tarkennustapana on AF-A, joka kykenee seuraamaan arvaamattomasti liikkuvan kohteen mukana. Se on ollut käytettävissä Nikonin kameroissa vuosikaudet, mutta nyt sen luotettavuutta on parannettu.
ISO-herkkyysalue on 100–51200 ja laajennettavissa aina 204 800 ISO:oon. Videokuvauksessa herkkyysalue on ISO 100-25600. Tehokkaamaan prosessorin ansiosta on korkeiden ISO-herkkyyksien kohinaa pystytty vaimentamaan.
Kohinanvaimennnusta on tehostettu. Korkeasta ISO-herkkyydestä huolimatta kamera suoriutui kohinapikseleiden siistimisestä paremmin kuin edellisversio.
Automaattivalotus, kuvaus käsivaralta, kuvanvakaaja käytössä.
Kuvauspaikka: Järvenpään kirjasto.
Malli: Sanni
Nikkor Z DX 50-250mm f/4.5-6.3 VR 1/400 s. f/6,3 ISO 36000
Uutena tallennusmuotona raakatiedostojen ja JPEG:in lisäksi on älylaitemaailmasta lainattu HEIF (High Efficiency Image File Format). Se pakkautuu hiukan pienempään tiedostokokoon kuin JPEG, mutta sävyalaa on nelinkertaisesti. JPEG-pakatussa kuvassa on 256 sävyporrasta, kun 10-bittinen HEIF sisältää niitä 1024.
Kamera kykenee tunnistamaan kuvauskohteen yhdeksästä eri kohdetyypistä, kuten erilaiset ajoneuvot ja eläimet, ihmisten lisäksi. Uutta on myös 3D Tracking AF, joka käyttää syväoppimista seuratessaan liikkuvia kohteita, riippumatta siitä kuuluvatko ne tunnistettaviin aiheisiin.
Automaattitarkennuksen luvataan toimivan aina -9 EV valaistukseen asti (f/1,2 valovoiman objektiivilla), kun Z50 ylti -5:een.
Sarjakuvauksella saadaan maksimissaan 11 raakatiedostokuvaa sekunnissa käytettäessä mekaanista suljinta. Jos kuvan rajautuminen 1,5-kertaisena sallitaan, ja tallennettavaksi riittää JPEG-pakattu kuva, kasvaa sarjakuvausnopeus 30 valotukseen sekunnissa. Kamera käyttää tällöin sähköistä suljinta eli äänetöntä kuvaustilaa.
Z50 II tallentaa nyt myös puskuroituja JPEG-kuvia, maksimissaan sekunti ennen laukaisinnastan painamista pohjaan asti.
Kameralla voi kuvata videota 5,6K -resoluutiosta näytteistetyllä 4K-laadulla (10 bit, 30p) koko kennon leveydeltä maksimissaan 125 minuuttia kerralla, ja lisäksi 4x -hidastettua kuvaa Full HD-laadulla.
60p -nopeudella kuva-ala rajautuu 1,5-kertoimella, jos tallennetaan 4K-resoluutiolle.
Kameralla voi luoda myös ajastettuja 4K-kuvasarjoja.
Videokuvaukseen on ammattikameroiden mukaisesti valittavissa N-Log -profiili. Se antaa normaalia enemmän joustavuutta kun otosta pitää editoida. Värisävyjä tellentuu enemmän, ja dynaaminen toisto on laajempi – tarkoittaen että valokohdat eivät niin helposti pala puhki, eivätkä varjoalueet alivalotu mustiksi. Vaikka tuo profiili ei kuulukaan aloittelijan työkalupakkiin, on hyvä tietää että taitojen kehittyessä on kamerassa kasvunvaraa.
Kamerassa ei ole optista kuvanvakaajaa, mutta sähköinen löytyy. Se tuo vakautta videokuvaukseen, mutta hintana on kaventunut kuvakulma.
Taidesuodattimia kamerassa on 31, ja niiden tehoa voi säätää 0-100 prosentin välillä. Niitä voi käyttää sekä valokuvatessa että videotallennuksessa.
2 360 000 kuvapisteen sähköisen etsimen kuva on aiempaa kaksi kertaa kirkkaampi, jolloin sen käyttäminen on vaivattomampaa esim. suorassa auringonpaisteessa.
1 040 000 kuvapisteen 3,2 tuuman nestekidenäytössä on älypuhelintyylinen kosketusohjaus.
Edellismallin pelkästään ylös- ja alaspäin kääntyvä näyttö on korvautunut kahteen suuntaan saranoidulla. Se kääntyy nyt myös sivullepäin ja on silloin käännettävissä kuvaussuuntaan, mikä tuo lisää mahdollisuuksia videokuvaukseen ja selfie-kuviin. Pystykuvia otettaessa kääntyvät takanäytön ja etsimen kuvat niin, että tekstit näkyvät oikein päin.
Käyttösäätimet löytyvät tutuilta paikoilta, jos on kuvannut Nikonin muilla kameraversioilla. Kosketusnäyttö nopeuttaa kuvien selailua.
Akku on uudessa kamerassa tyyppiä EN-EL25a, ja sille on japanilainen CIPA-standardointijärjestö asettanut 250 (takanäyttö) ja 230 (videoetsin) valotuksen akunkestävyyden. Akunsäästötilassa on valotusten maksimimäärä 270 valotusta. Todellisuudessa voi odottaa paljon isompaa valotusmäärää – muutenhan akku tyhjenisi sarjakuvauksessa alle puolessa minuutissa!
Outo mittaustulos tulee osittain siitä, että CIPA-standardin mukainen testaus tehdään kameran yhdysrakenteista salamaa väläytellen, täydellä teholla, joka toisella valotuksella.
Kamerassa on esiinponnahtava yhdysrakenteinen salamalaite. Sen ohjeluvuksi ilmoitetaan 7, mikä tarkoittaa maksimikuvausetäisyyttä metreinä kun herkkyydeksi on valittu ISO 100.
Salamalaitteen ansiosta voi kamerassa käyttää myös Nikonin CLS-valaistusjärjestelmän i-TTL -käsisalamaohjausta.
Kamera tukee langatonta ohjausta älypuhelimella. WiFi:n, Bluetoothin ja SnapBridge 2.11.3 -ohjelmaversion avulla voi siirtää kuvia ja videota, tallentaa sijaintitiedot, selata valmiita kuvia älylaitteelta ja lisätä niihin tietoja sekä etäohjata kameran säätöjä. Tallennettavan valokuvan maksimikoko on vaihtoehtoisesti 2 tai 8 MP ja se on aina JPEG-kuva. WiFi:n kautta pystyy tallentamaan myös videota, ja tiedoston maksimikoko on silloin 4 GB. Älylaitteelle lähetetään ainoastaan kuvatiedostojen kopiot, ja alkuperäiset säilyvät muistikortilla.
Liitännöistä löytyy USB-C 3.2, micro-HDMI ja mikrofoniliitäntä ja nyt myös kuulokeliitäntä. Edellismallin mukana sai kameran mukana erillisen akkulaturin, mutta nyt joutuu tyytymään USB-latausjohtoon, jolloin kameran runko toimii lataustelakkana ja virtalähde hankitaan erikseen ellei sopivaa ole jo hankittu aikaisempien ostojen yhteydessä.
Nikon Z -kameroiden kanssa yhteensopivia F-bajonetilla varustettuja Nikkor-objektiiveja on vuodesta 1959 lähtien valmistettu noin 360 erilaista. Lähes niitä kaikkia voi käyttää kameraa varten valmistetun, erikseen hankittavan FTZ-adapterin kanssa.
Havaintoja
Kamerassa on edeltäjänsä piirteitä niin paljon kuin ne on ollut mahdollista säilyttää. Käsikahva on nyt kookkaampi, ja takakanteen on ilmestynyt uusia painikkeita. Joidenkin painikkeiden järjestystä on muutettu, muttei radikaalisti. Yläkanteen on ilmestynyt Picture Control -painike, jonka avulla pystyy muokkaamaan valokuvien ja videon ulkoasua.
Napinpainalluksella ja valintakiekkoa käyttämällä pääsee selaamaan tehosteiden valikoimaa samalla kun niiden vaikutukset näkyvät etsinkuvassa ja takanäytöllä. Valikkoa voi itse editoida niin, että tarpeettomat poistuvat näkyvistä. Tehosteet vaikuttavat ainoastaan JPEG-kuviin ja videoihin, RAW-kuvat eivät muutu kuin esikatselukuvien osalta ja silloinkin vain Nikonin omalla NX Stdio -sovelluksella.
Kameraan voi ilmaiseksi ladata uusia tehosteita ja taidesuodattimia Nikon Image Cloudista, suoraan Wifi-yhteyden avulla, ilman että signaalin tarvitsisi kulkea älylaitteen kautta. Samaan pilvipalveluun voi myös tallentaa kuvia, ja sieltä saa päivitettyä laiteohjelmiston.
Sisällöntuottajia ajatellen on videokuvauksen tarkennusasetuksiin lisätty Product Review eli tuotteen esittelytila. Sen avulla voi vloggaaja siirtää tarkennuksen automaattisesti omista kasvoistaan esiteltävään tuotteeseen, kun se tuodaan etualalle. Enää ei tarvitse piiloutua tuotteen näyttämisen ajaksi.
Kamerassa oli silmätarkennus aktivoituna, ja sen lisäksi Product Review -toiminto. Tarkennus hyppää kameran etualan silmälaseihin, vaikka silmät ovatkin koko ajan näkyvissä.
Malli: Sanni
Nikkor Z DX 50-250mm f/4.5-6.3 VR
Videotallennuksen voi itselaukaisimen ansiosta käynnistää viiveellä. Suoratoiston käyttäjiä ajatellen on nyt mahdollista liittää kamera yhdellä kaapelilla älylaitteeseen ja aloittaa suora lähetys esim. YouTubessa.
Pystykuvavideoita ei kamera tue.
6,2K-tallennuksen tuoma etu, joka on osattu hyödyntää Z50 II:ssa, on sähköinen zoomaus kun kuvataan Full HD -videoresoluutiolle. Nikonilta kerrotaan, että kiinteäpolttovälinenkin objektiivi muuttuu tällöin 2x zoomiksi, ja zoomausnopeuksia on valittavissa kaikkiaan 11. Objektiivin säätörenkaan voi halutessa ohjelmoida zoomausrenkaaksi. Mikäli objektiivissa ei tätä rengasta ole, voi zoomaukseen käyttää kameran etuseinässä olevia funktionäppäimiä.
Puskurimuistin kokoa ei tehdas ilmoita, mutta kokeiltaessa pystyi ottamaan miltei 200 kpl 14-bittisiä häviöttömästi pakattuja RAW-kuvia 11 valotuksen sekuntinopeudella. Tulos pyyhkii mennen tullen edellismallin vajaat 40 valotusta.
Pikamenusta voi valita sarjakuvaustiloiksi C15:n ja C30:n. Puskurimuistin koko suurenee 300 valotukseen, mutta tietyin rajoituksin. Raakatiedostoja ei voi silloin tallentaa, vaan ainoastaan JPEG-kuvia. Salamaa ei voi käyttää, eikä valotuksen haarukointia.
Loppuvaiheessa sai jännittää paljonko vielä pystyi kuvaamaan, koska kameran näytöstä ja etsimestä näkee vain kolmiportaisen akkusymbolin, eikä jäljellä olevia prosentteja.
Tarkennusjärjestelmä toimi selvästi napakammin kuin edellisversiolla kuvatessa. Z 50 -mallin laahaava ja epävarma tarkennus vähäisessä valossa kuvatessa on nyt korjaantunut, myös sarjakuvausta käytettäessä. Testissä käytetyn telezoomin suhteellisen vaatimaton valovoima ei ollut tarkentamiselle mikään ongelma.
Nikonin APS-C -järjestelmän heikoin lenkki on sen viisi objektiivia, ja täsmentäen sekä valikoiman pienuus että vaatimattomat valovoimat. Suurimmassa osassa Nikonin omista DX-zoomeista on paras valovoima f/3,5, ja 50-250 mm DX -objektiivilla se on f/4,5. Sarjan kiinteäpolttovälinen eli 24 mm on sentään f/1,7 muttei tuokaan juuri aiheuta intohimoja.
Jos valonkeräyskyky on se tavoiteltava asia, löytyy muilta valmistajilta objektiiveja joista voi lähteä valitsemaan. Ainakin Sigma, Meike, 7artisans, Pergear, Laowa, TTArtisan, Viltrox ja Voigtländer valmistavat Z50II-kameraan sopivia objektiiveja. Noinkaan suuresta kattauksesta ei kuitenkaan löydy yhtäkään, jonka polttoväli olisi yli 75 mm. Muutamien valovoimat ovat sentään suurimmillaan f/0,95. Niiden tarkentaminen pitää tehdä käsin. Automaattitarkennuksella varustettuja eri valmistajien objektiiveja oli testaushetkellä 33, ja valikoima kasvaa lähes viikoittain. Toistaiseksi ainoaksi puuttuvaksi vaihtoehdoksi jää isovalovoimainen yleiszoom, jonka koko ja paino olisi sopivassa suhteessa kameran rungon kanssa.
Tietysti voi hakea mieleistään Nikonin FX- eli kinokoon Z-objektiivien valikoimasta. Niitä on 40 erilaista, polttoväleiltään 14-800 mm. Tuo sarja tarjoaa täydellisesti yhteensopivan automaattitarkennuksen ja kasvunvaraa, jos tähtäimessä on siirtyminen myöhemmin FX-kennokoon kameraan.
Nikon Z50II:ssa ei ole mitään ennennäkemätöntä. Lukuunottamatta Picture Control -valikoimaa, sen yhteydessä ei julkistettu muita ominaisuuksia, joita ei jo olisi jossain Z-järjestelmän kamerassa. Toisaalta, tämä kamera on käytännöllinen kokoelma jo valmiiksi testattuja toimintoja, joten lastentaudeilta on vältytty. Monipuolisuudesta omalta osaltaan kertoo netistä ladattavan käyttöohjeen sivumäärä: 896.
Objektiivit
Nikkor Z DX 16-50mm f/3.5-6.3 VR vastaa täyden kuvakoon polttoväliä 24 – 75 mm. Sen lyhyin tarkennusetäisyys on 20 cm. Objektiivissa on sisäinen kuvanvakaaja, jonka tehoksi ilmoitetaan 4,5 EV. Objektiivissa on kaksi säätörengasta. Toinen on zoomausta varten, toisella ohjataan sähköisiä toimintoja, kuten käsitarkennusta, aukon säätöä tai valotuksen korjausta. Sisäänvedettynä se on litteä kuin pannukakku, paksuudeltaan vain vähän yli 3 cm. Objektiivia pitää kuljetusasennossa zoomausrenkaan kitkapykälä, mitään lukitusnappia ei näin ollen tarvita.
Objektiivi painaa 135 grammaa, mikä on gimbal-kuvaajalle oikein hyvä uutinen, samaten kuin painopisteen pysyminen muuttumattomana tarkennuksen aikana.
Kuvateksti: 16-50 mm objektiivin lyhyin polttoväli vastaa kinokennon 24-millistä, eli 83 asteen kuvakulmaa. Se on kutakuinkin sama kuin useimpien kännykkäkameroiden tallentama näkymä.
Kuvauspaikka: Järvenpään kirjasto.
Malli: Sanni
1/25 s. f/3,5 ISO 400
Kuljetusasennossaan ei objektiivilla voi kuvata. Kun kameraan laitetaan virta päälle, näyttöön tulee ilmoitus jossa muistutetaan että objektiivi täytyy ensin ”avata” zoomausrenkaalla. Vasta 16 mm polttovälin kohdalla, ja luonnollisesti siitä eteenpäin, on mahdollista kuvata.
Valovoima vähenee tasaisesti, kun polttoväliä pidennetään. 24 mm kohdalla se on f/4,2 ja 35 mm kohdalla f/5,3. 50 mm polttovälillä on valovoima f/6,3. Samalla kun valovoima vähenee, tulee samassa tahdissa käyttöön pienempiä himmenninaukkoja. 16 mm kohdalla se on f/22, ja 50 mm polttovälin pienin aukko on f/40.
Objektiivissa ei ole käsitarkennuksen vipua, mutta automaattitarkennuksen voi ohittaa tarkennusrenkaan avulla vaikka kesken kuvaamisen. Kuvanvakaajan käyttövipua ei myöskään ole, vaan toiminto valitaan kameran menuvalikosta. Bajonettikiinnitys ja suodinkierre on tehty polykarbonaatista, joka muovisuudestaan huolimatta on lujuudeltaan lähellä alumiinia. Objektiivin mukana ei toimiteta vastavalonsuojaa eikä kuljetuskoteloa. Vajotettavan rakenteen takia ei vastavalosuojalle edes olisi kiinnityspaikkaa.
Tarkennusmoottori ja kuvanvakaaja toimivat niin äänettömästi, että ne eivät häiritse videokuvausta
Objektiivin fyysinen pituus on suurimmillaan sen lyhyimmällä polttovälillä. Zoomatessa objektiiviputki liikkuu tästä sisäänpäin ja uudestaan ulospäin. Tällaiselle rakenteelle olisi hankalaa suunnitella yhdysrakenteista vastavalonsuojaa.
Objektiivin paras resoluutio löytyi 16 mm polttovälillä, aukolla f/4. Tulos oli kiitettävää tasoa, sillä terävyys oli silloin parempi kuin kameran kenno pystyi toistamaan. Kun polttoväliä pidennettiin, suoritusarvot laskivat tasaisesti. Yllättävää oli, että runsaampi himmentäminen vähensi terävyyttä ja kontrastia ilman, että nurkkapiirto olisi lisääntynyt. Toinen yllättävä asia oli himmenninarvojen skaala, joka tuntui testatessa jatkuvan loputtomiin. Esim. pisimmän polttovälin resoluutio pienimmällä eli f/40 -aukolla valotettuna ei diffraktion takia enää kelpaa normaaliin valokuvaamiseen, mutta voihan sitä käyttää videokuvauksessa loppuhimmennyksiin.
Geometriset virheet ja vinjetointi olivat melko lieviä, ja kamera korjaa ne automaattisesti jos tallentaa kuvat suoraan JPEG-kuviksi. Objektiivin profiili löytyi myös Adobe Lightroomista ja Camera Raw -ohjelmasta, joten korjaukset voi tehdä myös raakatiedostoista.
Objektiivin korjausprofiili toimii 16 mm polttovälilläkin niin tarkasti, että sen jäljiltä ei tarvita kuvan geometrian korjausta enää erikseen. Lattialaattojen saumat ovat kuin viivottimella vedetyt.
Automaattivalotus, kuvaus käsivaralta, kuvanvakaaja käytössä.
Kuvauspaikka: Järvenpään taidemuseo.
Malli: Sanni.
1/25 s. f/3,5 ISO 720
Nikkor Z DX 16-50mm f/3.5-6.3 VR sopii yleisobjektiiviksi ja pienikokoisena se kulkee helpommin mukana. Valovoima ei ole suuren suuri, mutta tehokas kuvanvakaaja helpottaa kuvaamista vähäisessä valaistuksessa.
Se on kompaktista koostaan ja muovisesta rakenteestaan huolimatta melkoinen suoriutuja, eikä hintakaan pääse vaivaamaan jos objektiivin hankkii kittiostoksena yhdessä Z50II -rungon kanssa.
Yhteishinnaksi tulee silloin n. 1209 euroa.
Nikkor Z DX 50-250mm f/4.5-6.3 VR on valmistajansa DX-sarjan pisimmälle kurottava telezoom. Sen kinovastaavuus on 75-375 mm ja lyhyin tarkennusetäisyys 50 cm. Kuvanvakaajan tehoksi ilmoitetaan 5 EV.
Objektiivi painaa 405 grammaa. Sen pituus kuljetusasennossaan on 11 cm. Zoomaukselle ei ole lukitusnappia, mutta kuljetusasennon kohdalla on kitkalla toimiva pysäytys, ja objektiivin pituus lisääntyy 4 cm ennen kuin kuvaamisen voi edes aloittaa. Pisimmällä polttovälillä objektiivi venähtää 20 cm pituiseksi eli lähes kaksinkertaiseksi.
Objektiivia ei ole tiivistetty säänkestäväksi. Zoomaus- ja tarkennusrenkaiden lisäksi ei objektiivissa ole vipuja eikä säätimiä. Vaihto käsitarkennukselle onnistuu kuvauksenkin aikana lennosta, pelkästään kiertämällä tarkennusrengasta. Kameran valikoista voi luonnollisesti hakea myös pysyvämmän käsitarkennuksen, kuten myös kuvanvakaajan valinnat. Tarkennusrengasta parempi nimitys olisi ohjausrengas, koska sillä voi valinnaisesti säätää myös aukkoa tai valotuksen korjausta. Kamerasta ei löytynyt funktionäppäintä, jonka olisi voinut ohjelmoida kuvanvakaajalle.
Kuvanvakaajan ja tarkennusmoottorin äänet ovat niin vaimeita, että ne eivät häiritse videokuvauksessa.
Objektiivin valovoima vähenee, kun polttoväliä pidennetään. 50 mm kohdalla se on f/4,5 ja 70 mm kohdalla f/4,8. 100 mm polttovälillä se on f/5 ja 135 mm kohdalla f/5,3. Valovoiman pieneneminen jatkuu tasaisesti vielä tuostakin, ja 250 mm polttovälillä se on f/6,3. Pienin käytettävissä oleva aukko vastaavasti muuttuu lyhyimmän polttovälin f/22:sta pisimmän f/32:een.
Zoomausrenkaan kiertomatka on 90 astetta, jos liikematkaa lukitusasennosta 50 mm kohdalle ei lasketa mukaan. Haluttu polttoväli löytyy nopeasti, mutta videota kuvatessa on välitys liiankin ahnas muutoksille.
Tässäkin objektiivissa on polykarbonaatin lujuutta hyödyntävä rakenne, aina bajonettia ja suodinkierrettä myöten. HB-90A-vastavalosuojaa ei toimiteta kameran mukana, mutta sen voi ostaa erikseen
Molemmissa kittiobjektiiveissa on muoviselta näyttävä bajonetti. Se on todellisuudessa polykarbonaattia, joka vastaa lujuudeltaan alumiinia, mutta on kevyempää.
Objektiivin maksimiresoluutio ja kontrasti pitivät pintansa kahdella isoimmalla aukolla aivan zoomausalueen loppuun asti, mutta himmentäminen alkoi laskemaan suoritusarvoja johdonmukaisen tasaisesti. Resoluutio pysyi kaiken aikaa parempana kuin mitä kenno pystyi toistamaan. Nurkkapiirto ei sanottavasti parantunut himmennettäessä, mutta ei ollut tarpeenkaan. Objektiivi on tasainen suoriutuja.
Himmentäminen pykälän tai kaksi parantaa jo valmiiksi hyvää kontrastia entuudestaan, samaten vinjetointi korjaantuu, mutta resoluutiota se ei juuri kasvata. Paras terävyys löytyi kuvan keskeltä 68 mm polttovälillä, ja nurkkien terävyys parani aina 100 mm tienoille, kunnes suoritusarvot alkoivat tasaisesti vaimenemaan kun lähestyttiin 250 mm kohtaa.
50 mm poltttovälillä oli tynnyrivääristymää, joka 70 mm kohdalle tullessa katosi kokonaan ja sen jälkeen vaihtui tyynyvääristymäksi. Kamerassa on geometristen virheiden korjaus tehdassäätöisesti päällä, joten noita ilmiöitä ei tarvitse edes nähdä ellei säädä automatiikkaa pois päältä. Myös vinjetointi korjautuu suoraan kamerassa. Objektiivin profiili tallentuu kuvatiedostoon, joten korjaukset voi tehdä myös kuvankäsittelyssä. Videokuvauksessa on automaattinen korjaus lähes pakollista, koska editorissa ei pysty käsittelemään objektiivivirheitä samalla tavalla kuin esim. Lightroomissa tai Camera Raw -ohjelmassa.
Kuvateksti: Kuvaaminen täydellä aukolla tuottaa kiitettävästi terävyyttä, mutta vinjetoinnin voi tunnistaa korjauksen jälkeenkin kohinan voimistumisena kuvan nurkissa – mikäli joutuu käyttämään näin korkeata ISO-arvoa. 50-250 mm objektiivin valovoima oli pisimmällä polttovälillä enää f/6,3. Kamera oli samassa kohdassa kuin laajakulmaversiota kuvattaessa.
Automaattivalotus, kuvaus käsivaralta, kuvanvakaaja käytössä.
Kuvauspaikka: Järvenpään taidemuseo.
Malli: Sanni.
1/400 s. f/6,3 ISO 22800
Nikkor Z DX 50-250mm f/4.5-6.3 VR osoittautui hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi objektiiviksi, ja muodostaa toimivan parin kittiobjektiivina Z50 II-kameran kanssa. Se sopii hyvin matkakumppaniksi, ei vie paljoa tilaa eikä paina paljoa.
Kuvat ja teksti: Timo Ripatti
Timo Ripatti on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoiluinstituutista. Hän on uransa varrella ollut PR- ja mainoskuvaaja, ja tämän jälkeen useat vuodet aikakauslehtikuvaajana. Monille Timo on tullut tutuksi valokuvauskurssien vetäjänä sekä kameroiden ja objektiivien testaajana.