OM System M.Zuiko ED 90mm F3.5 Macro IS PRO
Testasimme makrokuvausobjektiivin, joka ei jätä kylmäksi. Sen kuvautumissuhde yhdessä reilunpituisen polttovälin ja kuvanvakaajan kanssa tarjoavat mahdollisuuden kiehtoviin löytöretkiin mikromaailmassa.
OM System M.Zuiko ED 90mm F3.5 Macro IS PRO täydentää jo olemassa olevia 30mm F3.5 Macro ja 60mm F2.8 Macro -objektiiveja. Makro-objektiivien valmistus ei ole tehtaalle mitään uutta tai outoa. Sen perinteet makro- ja mikrokuvaukseen juontavat kymmenien vuosien taakse. OM System -yhtiön edeltäjä, Olympus, keskitti kokonaisen tuotesarjan tieteellis-tekniseen kuvaukseen, ja varsinkin mikroskooppeihin ja muihin sairaalalaitteisiin.
Objektiivi painaa ilman vastavalonsuojaa ja linssisuojusta 453 grammaa, ja se on 136 millin pituinen. Rakenne on mustaa muovia ja alumiinia. Bajonettirengas on kromattu. Optisessa järjestelmässä on 18 elementtiä 13 ryhmässä. Neljä elementtiä on ED-tyyppisiä (Extra-low Dispersion), ja lisänä kaksi Super ED elementtiä. Niiden tarkoituksena on korjata kromaattista aberraatiota. Edellen on rakenteessa yksi HRI- (High Recractive) ja yksi SHRI (Super-High Recractive Index) elementti, joiden taittokerroin on normaalia voimakkaampi. Etulinssin pinnassa on fluoriinipäällyste, joka torjuu likaa ja vesipisaroita. Objektiivin sisällä on linssipinnoissa käytetty Zero-päällystettä (Zuiko Extra-low Reflection Optical), joka vaimentaa haamukuvia ja sisäisiä heijastuksia. Sen tarkoitus on parantaa kuvanlaatua erityisesti vastavaloon kuvattaessa.
Kukkakärpäsiin kuuluva karvakirvari banaaninpalasen kimpussa. Hyönteiskuvausta pääsee kätevästi harjoittelemaan, kun järjestää ruokintapaikan – ja sitten vain odottelemaan kamera valmiina.
Jos jutun kirjoittaja pystyy saamaan tällaisen kuvan, se onnistuu keneltä tahansa.
Kuvanvakaajat käytössä objektiivissa ja kamerassa, äänetön sarjakuvaus käsivaralta, valotusautomatiikka.
OM 90 mm + MC-20-telejatke 1/160 s. f/11 ISO 640
Lähin tarkennusetäisyys on 224 mm, joka tuottaa 2x (2:1) kuvautumissuhteen. Koska kennon lävistäjä on puolet kinoruudun lävistäjästä, tuo kuvaussuhde vastaa kinokoossa 4x eli 4:1.
Minimi kuvausetäisyys ilmoitetaan aina kennon pinnan ja aiheen välimatkana, ja tästä syystä valmistaja antaa etäisyydeksi tuon 224 mm. Todellinen etäisyys etulinssistä on 65 mm.
Objektiivin kuva-ala lähimmällä tarkennusetäisyydellä on 8,7 x 6,5 mm – ilman lisälaitteita. MC-14 telejatkeen 1,4- polttovälikertoimen suurennus tuottaa 6,1 x 4,6 mm kuva-alan, ja MC-20 -telejatkeen 2-kertainen puolestaan yltää 4,3 x 3,3 mm kuva-alaan. Suurennus aiheen kokoon nähden on silloin laskennallisesti 8-kertainen – tai olisi, jos tyytyisi katselemaan kennon tuottamaa 17,3 x 13 mm kokoista kuvaa. Todellisuudessa suurennus kasvaa 26-kertaiseksi jo silloin kun valotusta katsotaan kameran takanäytöltä – ja 27” kokoisella tietokoneen näytöllä on suurennus jo yli 230-kertainen!
Asilinae-heimoon kuuluva petokärpänen, pituudeltaan alle puolitoista senttiä.
Puiden läpi siilautuva auringonvalo tarjosi riittävästi valaistusta eikä valo ollut liian kontrastikasta.
Kuvanvakaajat käytössä objektiivissa ja kamerassa, äänetön sarjakuvaus käsivaralta, valotusautomatiikka. Kuvasta ei ole vaimennettu kohinaa.
Kuvauspaikka: Vuosaari, Helsinki.
OM 90 mm + MC-20-telejatke 1/400 s. f/10 ISO 6400
Aukkoalue on normaalisti f/3,5-22, mutta Super Macro -tarkennustilassa se on f/5-22. Objektiivi on tiivistetty säänkestäväksi IP53-standardin mukaisesti. Tuo luokitus saadaan, kun objektiivi on niin pölytiivis että sisään tunkeutuvat hiukkaset eivät pääse vaikuttamaan sen toimintoihin. Lisäksi täytyy roiskevesitiiviyttä olla niin paljon, että 60 asteen kulmassa osuva sadevesi pysyy objektiivin ulkopuolella.
Suodinkierre on halkaisijaltaan 62 mm. Himmentimen lehtiä on seitsemän. Kuvanvakaimen tehoksi ilmoitetaan 7 EV, kun objektiivia käytetään yhdessä kameran kuvanvakaimen kanssa. Muussa tapauksessa teho on 6 EV. Kylmänkestävyyden luvataan ulottuvan -10°C asti. Objektiivin mukana toimitetaan suojapussi ja paikalleen lukittuva LH-66E -vastavalonsuoja.
Objektiivi sopii yleiskäyttöön siinä missä lähikuvaukseenkin. Potrettia kuvatessa oli valotus automatiikalla, silmätarkennus ja kuvanvakaaja käytössä.
Kuvauspaikka: Dallapé-puisto, Helsinki. Malli: Elli.
1/400 s. f/3,5 ISO 200
Vielä lähemmäksi
Makro-objektiivien kuvautumissuhteet alkavat tyypillisesti 1:2 kohdilta, ja jatkuvat valmistajasta riippuen jopa 5:1 suurennukseen. On tavallista, että isoon suurennussuhteeseen tehdyt objektiivit ovat käsitarkenteisia, ja vetämän pidentämiseksi turvaudutaan usein joko loittorenkaisiin tai joskus lähilinsseihin, mutta harvemmin telejatkeisiin. Laadukkaan telejatkeen valmistaminen kun tulee kalliiksi, ja usein sen käyttöön liittyy rajoituksia. Se ei ehkä sovikaan juuri sille objektiiville kuin haluaisi, ja valovoiman vaimeneminen on joka tapauksessa kiusana.
Luonnolliseen kokoon eli 1:1 toistava objektiivi menettää lähimmällä kuvausetäisyydellä jo kahden himmenninaukon verran valovoimastaan, ja 2x telejatke heikentää kennolle saapuvaa valoa edelleen kahden aukon verran. Kirkkaassa päivänvalossa tuosta ei tule ongelmaa, mutta vaikeudet alkavat sitten kun aurinko on painumassa mailleen ja vielä tekisi mieli jatkaa kuvaamista. Valotusajat pitenevät, kuvanvakain on kovilla, ja ISO-arvot yhdessä kohinan kanssa kasvavat kilpaa. Monissa makro-objektiiveissa ei edes ole kuvanvakainta, joten tuo tehtävä jää rungossa olevan hoidettavaksi.
Jos objektiivissa on sisäinen tarkennus, loittorengas kyllä toimii fysiikan lakien mukaan niinkuin pitäisikin, mutta ongelma tulee siitä että makron linssirakenteessa on usein korjauselementtejä, jotka liikkuvat eri tahtiin tarkennuselementtien kanssa, tarkoituksena korjata toistovirheitä nimenomaan lähikuvissa. Loittorenkaan käyttö antaa kamera-objektiiviyhdistelmälle väärää tietoa todellisesta kuvausetäisyydestä. Lopputuloksena on olemassa riski, että kuvassa on lisääntynyttä kromaattista aberraatiota ja geometrisiä virheitä, joita kameran virheenkorjaus tai kuvankäsittelyohjelma ei loppupeleissä osaa tunnistaa.
Telejatkeen kanssa ei näitä ongelmia tule, kunhan se muuten on suunniteltu objektiiville sopivaksi. Nyt testatun objektiivin lisälaitteena tuli valmistajalta suositus kokeilla joko MC-14- tai MC-20 -telejatketta. Ne kasvattavat polttovälin kinovastaavuudet 252 ja 360 milliin. Loittorenkaaseen verrattuna on telejatke siitä parempi, että polttovälin pidentyessä yhdistelmän suurennussuhde kasvaa, ja kuvatessa voi pitää aiheeseen saman etäisyyden kuin aikaisemminkin. Lisäksi säilyy mahdollisuus tarkentaa äärettömiin. Loittorenkaan kanssa taas voisi käydä niin, että kuvausetäisyys kutistuisi olemattomiin, ja tarkennustaso voisi ääritapauksessa siirtyä objektiivin sisälle.
MC-20-telejatke ei repussa paljoa painanut, mutta se laajensi objektiivin käyttömahdollisuuksia entisestään.
OM System M.Zuiko ED 90mm F3.5 Macro IS PRO:n kinovastaavuus on 180 mm, ja kuvakulma 14 astetta. Suoraa vertailua kinoformaattiin ei ihan voi tehdä, koska Micro Four Thirds- ja kinoruutujen sivusuhteet poikkeavat toisistaan. MFT:n sivusuhde kun on 3:4 ja kinon 2:3. Objektiivin valokeräyskyky on sama kuin f/3,5-valovoimaisen kino-objektiivinkin, mutta kinoruutua pienempi MFT-kenno tuottaa laajemman terävyysalueen, ja tältä osin on kinovastaavuus n. f/5,6.
Objektiivin tarkennusrenkaassa on 3 cm levyinen uritettu kitkapinta. Sisäisen tarkennuksen ansiosta objektiivin ulkomitat eivät muutu, joten pölyä tai kosteutta ei pääse imeytymään sisälle alipaineen takia. Tarkennusrenkaan takana, kuvaajasta katsoen vasemmalla puolella, on valintavipu tarkennusetäisyyksille. Niiden merkinnät ovat 0,25 - ∞, 0,25 – 0,5 ja S Macro. Viimemainitulla pääsee 2:1 suurennussuhteeseen, ja samalla objektiivin suurin toimiva aukko pienenee f/5 -arvoon. Keskimmäinen valintakohta on tarkennusalueen rajoitin, ja sen ansiosta tarkennus ei vahingossakaan lähde kesken kaiken vaeltamaan yli 50 cm etäisyydelle – ei edes käsin tarkennettaessa.
Vetämällä tarkennusrengasta taaksepäin siirtyy objektiivi käsitarkennukselle. Renkaan etureunan alta tulevat samalla näkyviin etäisyys- ja kuvaussuhdeasteikot. Kuvautumissuhteita on asteikossa vain viisi. Jos vaihtaa Super Macro -kuvaukseen tai ottaa lähilinssin, loittorenkaan tai telejatkeen käyttöön, asteikko ei enää pidä kutiaan.
Objektiivin valovoima vaimenee käytettävän telejatkeen tehosta riippuen. MC-14:n kanssa tulee yhdistelmän valovoimaksi f/4,9 ja Super Macro -kuvaustilassa f/7. MC-20 pudottaa valovoiman f/7,1 kohdalle ja Super Macro -kuvaustilassa aukkoon f/10.
Tarkennuksen rajoitinvivun alapuolella on kaksitoiminen kuvanvakaimen valitsin. Mitään toimintakuvauksen hienouksia ei valitsimessa siis ole, mutta poissuljettuja ne eivät ole; nämä säädöt pääsee tekemään kameran menuvalikosta. Lisäksi, kun kuvanvakaajan ottaa pois päältä objektiivista, myös kameran kuvavakaaja poistuu käytöstä.
Alimmaisena säätimistä on L-Fn -painike. Sillä saadaan automaattitarkennus keskeytymään ja tarkennus lukittumaan, jos esim. pääaihe jää esteen taakse. Painikkeelle voi asettaa muitakin tehtäviä kameran menuvalikosta. Testaamisen aikana käytin sitä pinotarkennuksen käynnistämiseen.
Säätimet ylhäältä alas: Tarkennusalueen rajoitin ja Super Macro -toiminto, kuvanvakaaja päälle/pois, ohjelmoitava painike.
Terävyysalueen laajentamiseen löytyi OM-1 II -kamerasta kaksikin ohjelmallista menetelmää.
Pinotarkennus on kuvaustapa, joka OM-1 II -kamerassa ottaa maksimissaan 15 valotusta sarjakuvauksena, siirtäen tarkennusta joka kerta hiukan taaksepäin. Valotusten jälkeen kamera siirtyy prosessointitilaan ja muodostaa noista valotuksista omatoimisesti JPEG-kuvan, jossa on laajennettu terävyysalue. Jos aihe ei liiku, ja kamera on tuettuna, kuvasta ei voi havaita lieveilmiöitä kuten kaksoisääriviivoja tai epäteräviä alueita jotka jäisivät terävien kohtien väliin. Yhdistetty kuva rajautuu jonkin verran, koska sisäinen tarkennus muuttaa objektiivin polttoväliä ja lopputulos määräytyy eniten rajautuneen valotuksen mukaan. Toiminto onnistui jopa käsivaralta, kun ei hosunut kuvatessa ja ranteen alle löytyi joku kiinteä tuki.
15 valotuksesta kamerassa yhdistetty laajemman terävyysalueen kuva pinotarkennusmenetelmällä. Lopullinen yhdistelmä rajautuu kuvasarjan kapeimman kuvakulman mukaiseksi. Kamera jalustalla, valotusautomatiikka käytössä.
1/160 s. f/5 ISO 320
Jos 15 valotusta ei riitä haluttuun terävyysalueeseen ja tekee mieli käsitellä valotuksia ennen niiden yhdistämistä, löytyy kamerasta myös toiminto nimeltä tarkennuksen haarukointi. Kuvat yhdistetään silloin OM Workspace -ohjelmassa tietokoneella, ja sen jälkeen on mahdollista valita jatkokäyttöä ajatellen paras kuvan tallennusmuoto. Haarukoitavien valotusten enimmäismäärä on 999 kappaletta.
OM Workspace -ohjelmassa 46 valotuksesta tehty yhdistelmä tarkennuksen haarukoinnilla. Kuva on terävä koko alueeltaan. Kamera jalustalla, valotusautomatiikka käytössä.
1/160 s. f/5 ISO 320
Tarkennusmoottori on lähes äänetön, ja reagoi nopeasti. On kameran rungosta ja sen säädöistä kiinni, miten herkäksi tuon tarkennuksen voi säätää. OM-1 II -kameran videokuvaustilassa sai tarkennuksen toimimaan myös rauhallisen pehmeästi ja poukkoilematta. Vastavalonsuoja kiinnittyy paikalleen bajonetilla, ja siinä on lukituksen vapautuspainike. Sen pituus on n. 4 cm, joten lyhyimmillä kuvausetäisyyksillä se kannattaa jättää pois käytöstä.
Jalustarengasta ei toimiteta tämän objektiivin mukana. Googlettamalla löytyi tarvikerenkaita muutaman kympin hintaan. Objektiivin paino ei edellytä jalustarenkaan käyttöä, mutta kätevyyslisänä tulee mahdollisuus vaihtaa vaakakuvasta pystykuvaan ilman että aihe karkaa kuvasta. Samaten kameran rungon voi vaihtaa lennossa.
Nyt testatulle objektiiville ei ole edeltäjää, jonka hintaa tai ominaisuuksia voisi tässä vertailla. Olympuksen koko PRO -objektiivisarja on kehitetty lähikuvausominaisuuksia ajatellen. Edellisenä täysverisenä makro-objektiivina esiteltiin vuoden 2016 syyskuussa Olympus M.Zuiko Digital ED 30mm F3.5 Macro. Tätä ennen, helmikuussa 2012, tuli markkinoille Olympus M.Zuiko Digital ED 60mm f/2.8 Macro. Kehitystahti ei lähikuvauksen puolella ole siis ollut päätä huimaavaa, ja selityksenä on ollut joko laimea kysyntä tai valmistajan keskittyminen kilpailijoita haastavampiin tuotteisiin.
Vaikka nuo jo aikaisemmin julkistetut objektiivit ovat edelleenkin iskussa, OM System M.Zuiko ED 90mm F3.5 Macro IS PRO tarjoaa uusia, houkuttelevia ominaisuuksia valokuvaajalle joka on kiinnostunut mikromaailmasta – satoi tai paistoi. Parannettu säänkestävyys ja tehokkaammat linssielementtien päällysteet ovat järkevä investointi tulevaisuuteen. Vastaavaa kinokoon makro-objektiivia, jonka polttoväli olisi 180 mm tienoilla, ei helposti löydä. Vaikka objektiivi ei juurikaan kaipaa lisävarusteita, on uudenlaisiin kuvaustilanteisiin varautuminen järkevää. Vara-akku kannattaa pitää mukana, muistikortti ei saa täyttyä kesken kaiken, ja nopeasti ohi menevissä kuvaustilanteissa auttavat lehmän hermot ja kärpän reagointkyky.
Plussat ja miinukset
Älä unohda näitä
Olympus M.Zuiko Digital ED 40-150mm F2.8 PRO
Olympus M.Zuiko Digital ED 30mm F3.5 Macro
Olympus M.Zuiko Digital ED 60mm F2.8 Macro
OM System M.Zuiko Digital ED 40-150mm F2.8 PRO -objektiivi on ammattilaistason telezoom-objektiivi, joka on suunniteltu haastaviin kuvausolosuhteisiin. Se on tunnettu poikkeuksellisesta kuvanlaadustaan, valovoimastaan ja sääsuojauksestaan.
Vaikka sen lähikuvausominaisuudet eivät ylläkään makro-objektiivien tasolle, tulee 150 mm polttovälillä ja lähimmällä 70 cm tarkennusetäisyydellä kuvautumissuhteeksi 0,41x kinovastaavuus. Objektiivilla voi kuvata pieniä aiheita turvallisen välimatkan päästä. 40-150 mm zoomausalueen kinovastaavuus on 80-300 mm. Valovoima säilyy f/2,8:ssa kaikilla polttoväleillä. Optinen rakenne koostuu 16 elementistä 10 ryhmässä, mukaanlukien erikoislinssejä kuten Super ED-, ED-, HD- ja asfäärisiä linssejä, jotka takaavat erinomaisen terävyyden ja vähentävät kromaattista aberraatiota ja heijastuksia. ZERO (Zuiko Extra Low Reflection Optical) -pinnoite vähentää heijastuksia ja haamukuvia. Se on yhteensopiva OM Systemin / Olympuksen 1.4x (MC-14) ja 2.0x (MC-20) telejatkeiden kanssa, mikä laajentaa sen polttovälialueen vastaamaan jopa 600 mm:n kinopolttoväliä. Samalla kasvaa kuvautumissuhde makrolukemiin. Sen paino on 880 grammaa ja pituus n. 16 cm, mikä tekee siitä ihanteellisen matka- ja luontokuvaukseen. Sääsuojaukselle on IP53-luokitus, mikä tarkoittaa, että se on pölyn-, roiskeveden- ja pakkasenkestävä.
Objektiivi ei sisällä omaa kuvanvakainta, mutta se toimii saumattomasti OM System- ja Olympus-kamerarunkojen kuvanvakaimien kanssa.
Olympus M.Zuiko Digital ED 30mm F3.5 Macro on edullinen ja kompaktin kokoinen makro-objektiivi, joka tarjoaa erittäin suuren suurennoksen ja hyvän kuvanlaadun Micro Four Thirds -järjestelmän käyttäjille.
Suurin kuvautumissuhde on 1,25x (kinovastaavuus 2,5x). Tämä on luokkansa suurin suurennos, jonka avulla pääset kuvaamaan erittäin pieniä yksityiskohtia. Vaikka f/3,5 valovoima ei ole poikkeuksellisen suuri, se on riittävä useimpiin makrokuvaustilanteisiin. Himmennin koostuu 7 pyöristetystä lehdestä, jotka tuottavat miellyttävän pehmeän taustan. Optisessa rakenteessa on 7 elementtiä 6 ryhmässä, sisältäen erikoislinssejä (esim. asfäärinen ja DSA-elementti), jotka auttavat vähentämään vääristymiä ja kromaattista aberraatiota. ZERO-pinnoite vähentää tehokkaasti heijastuksia ja haamukuvia. Objektiivissa ei ole sääsuojausta, toisin kuin joissakin kalliimmissa Olympus PRO -sarjan objektiiveissa.
Objektiivi on erittäin pienikokoinen ja painaa vain noin 128 g. Se on helppo kantaa mukana ja tasapainottuu hyvin pienempienkin kamerarunkojen kanssa; erinomainen valinta Micro Four Thirds -kuvaajalle, joka haluaa aloittaa makrokuvauksen tai etsii monipuolista, pientä ja kevyttä objektiivia lähikuvaukseen. Sen suuri kuvautumissuhde ja edullinen hinta tekevät siitä houkuttelevan vaihtoehdon.
Olympus M.Zuiko Digital ED 60mm F2.8 Macro on arvostettu makro-objektiivi Micro Four Thirds (MFT) -järjestelmään. Se on tunnettu erinomaisesta optisesta laadustaan, kompaktista koosta ja sääsuojatusta rakenteestaan.
Suurin kuvautumissuhde 1,0x (kinovastaavuus 2,0x) on "aito" makrosuhde, mikä tarkoittaa, että objektiivi pystyy luomaan todellisen kokoisen (1:1) kuvan kennolle. Optinen rakenne koostuu 13 elementistä 10 ryhmässä, sisältäen erikoislinssejä (esim. ED, HR ja E-HR), jotka takaavat erinomaisen terävyyden ja korjaavat optisia vääristymiä ja kromaattista aberraatiota. 60 mm polttoväli (kinovastaavuus 120 mm) on suosittu polttoväli makro- ja muotokuvaukseen. Se tarjoaa riittävän työskentelyetäisyyden, joten voit kuvata esimerkiksi eläviä hyönteisiä pelästyttämättä niitä. F/2,8 valovoiman ansiosta objektiivi soveltuu hyvin myös heikommassa valaistuksessa kuvaamiseen ja tuottaa kauniin pehmeän taustan. Paino on vain noin 185 g, joten se on helppo kuljettaa mukana ja tasapainottuu hyvin pienempienkin MFT-kamerarunkojen kanssa. Objektiivissa on kätevä kytkin, jolla voit rajoittaa tarkennusalueen neljään eri tilaan: 0,19–0,4 m, 0,19 m – ∞, 0,4 m – ∞ tai 1:1 suurennoksella. Tämä nopeuttaa tarkennusta.
Olympus 60mm F2.8 Macro on monipuolinen objektiivi, joka soveltuu makrokuvauksen lisäksi erinomaisesti myös potrettikuviin ja maisemakuvaukseen.
Kuvat ja teksti: Timo Ripatti
Timo Ripatti on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoiluinstituutista. Hän on uransa varrella ollut PR- ja mainoskuvaaja, ja tämän jälkeen useat vuodet aikakauslehtikuvaajana. Monille Timo on tullut tutuksi valokuvauskurssien vetäjänä sekä kameroiden ja objektiivien testaajana.