
Tamron 28-300mm F4-7.1 Di III VC VXD
Yli kymmenkertaisella polttovälialueella varustettu teräväpiirtoinen Tamronin zoom-objektiivi sopii turistikäytön lisäksi luontokuvaukseen ja urheilutapahtumiin.
Tamron 28-300mm F4-7.1 Di III VC VXD julkistettiin heinäkuussa 2024, ja se kuuluu sarjaan zoomeja, joita Tamron valmistaa Sonyn peilittömiin kinokoon kameroihin.
Ensimmäinen tämän sarjan objektiivi, 28-75mm F2.8 Di III RXD, esiteltiin kuusi vuotta sitten.
Koko tuoteperheen objektiivirungot on valmistettu polykarbonaatista. Materiaali on iskunkestävää ja metallirakenteeseen verrattuna myös kevyttä.
Tämäkin yksilö on tiivistetty säänkestäväksi. Sen paino on 610 grammaa. Zoomauskerroin on hulppeat 10,7x, kun telezoomien zoomauskertoimet ovat tavallisesti luokkaa 3-4x.
Valovoima on lyhyimmällä polttovälillä f/4, ja vähenee arvoon f/7,1 sitä mukaa kun polttoväliä pidennetään.
Tarkennusmoottorina on VXD1-lineaarimoottori (Voice-coil eXtreme-torque Drive), joka valmistajan mukaan tottelee entistä paremmin kameran tarkennusjärjestelmää, kuten silmäntunnistusta ja pääkohteen seurantaa.
Optinen järjestelmä koostuu 20 elementistä 13 ryhmässä. Kolme linsseistä on asfäärisiä, yksi on alhaisen värinhajonnan LD-elementti (Low Dispersion), ja yksi on XLD-tyypin voimakkaasti värinhajontaa torjuva elementti (eXtra Low Dispersion). Lisäksi on käytetty Tamronin BBAR-G2 -nanopäällystettä torjumaan sisäisiä heijastuksia. Etulinssiä suojaa likaa ja tahroja hylkivä fluoriinipinnoite.

asfääriset linssit - alhaisen värinhajonnan LD-elementti (Low Dispersion) - voimakkaasti värinhajontaa torjuva XLD-elementti (eXtra Low Dispersion)
Suodinkierteen halkaisija on 67 mm. Objektiivissa on 5 EV -tehoinen kuvanvakaaja.
Lähin tarkennusetäisyys on objektiivin lyhyimmällä polttovälillä 19 cm, mikä tuottaa kuvautumissuhteeksi 1:2,8. 300 mm polttovälillä on lähin tarkennusetäisyys 99 cm, ja kuvautumissuhde on silloin 1:3,8. Tiedot on kerätty valmistajalta.
Objektiivia on saatavana pelkästään Sony E -sovitteella.
Valmistajan mukaan ei Sonyn telejatkeita voi käyttää tämän objektiivin kanssa – eikä siis muidenkaan valmistajien. Fyysistä rajoitusta käyttämiselle ei ole, mutta yhdistelmän optinen laatu ei olisi riittävä.
Suositushinta on 990 euroa. Se on 3-4 -kertaisten zoomien luokkaa, oli sitten kysymys kameravalmistajan alkuperäisestä tai kolmannen osapuolen tuotteesta. Ostokseen sisältyy viiden vuoden takuu, kun tuote rekisteröidään kahden kuukauden sisällä hankintapäivästä.
Polttovälialueensa puolesta Tamron 28-300mm F-7.1 Di III VC VXD on toistaiseksi ainutkertainen Sonyn peilittömille kameroille.
Pisimmällä polttovälillä pystyi kohdetta tiivistämään tehokkaasti syvyyssuunnassa. Time-lapse -tekniikalla tiivistettiin myös aikaa: kymmenen minuutin tapahtumat toistuvat normaalilla esitysnopeudella alle minuutissa.
Havaintoja
Objektiivin zoomauskerroin on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Tamronin oma ennätys on tosin edelleenkin APS-C -kuvakoolle valmistettu 18-400mm F/3.5-6.3 Di II, jonka zoomauskerroin on hiukan yli 22. Maailmanlaajuisesti on ainoastaan videotuotantoon valmistettu vielä venyvämpiä vaihto-objektiiveja.
Tamron markkinoi objektiivia muun ohessa matkakäyttöön. Sen polttovälialue kattaa laajan alueen, ja riittäisi yksinäänkin matkalle mukaan, jos ei tule tarvetta superlaajakulmalle.
Sekä koko että paino tekevät objektiivista helposti hallittavan. Vastavalosuojan kanssa tulee painoksi reilusti alle 700 grammaa. Kuljetuspituutta on 126 mm, johon kokoon objektiivin pystyy lukitsemaan sen kyljessä olevasta vivusta. Pisimmällä polttovälillä tulee fyysistä pituutta 75 mm lisää, jolloin kokonaispituus on jo 20 cm ja vastavalosuojan kanssa 24 cm.

Objektiivin kuljetusasento on samalla sen lyhyin polttoväli. Objektiiviputki pitenee 75 mm kun sen zoomaa pisimmälle polttovälille. Samalla vähenee valovoima 1 2/3 himmenninaukon verran.
Himmentimen lehtiä on yhdeksän, ja ne on muotoiltu kaareviksi niin, että himmenninaukko pysyy miltei täysin pyöreänä vielä kahden pykälän verran himmennettynä.
Vastavalonsuoja on muovia, ja se kiinnitetään bajonettirenkaalla käyttöasentoonsa ja kuljetuksen ajaksi nurinpäin. Kiinnitykselle ei ole lukitusta, se pysyy paikallaan kitkan avulla.
Objektiivin kiinnitysrengas on terästä, ja varustettu kumisella tiivisteellä sääsuojausta varten. Kiinnitys on napakka, mutta kitkaa ei ole niin paljoa että objektiivin joutuisi murjaisemaan paikalleen.
Tarkennus- ja zoomausrenkaissa on uritetut, kitkapintaiset kumipäällysteet.
Polttovälien numeromerkinnät zoomausrenkaassa ovat valkoista maalia, ilman kaiverruksia. Ne jakaantuvat lineaarisesti pitkin zoomausaluetta, ilman tihentymistä kummassakaan päässä.
Rengas kiertyy n. 75 astetta, ja samaan suuntaan kuin Sonyn objektiiveissa. Sen kitka muuttuu kiertämisen aikana hiukan; 70-180 mm välillä joutuu käyttämään vähän enemmän voimaa. Zoomausrenkaalle on vipu, jolla objektiivin voi lukita sen kuljetuspituuteen.

Bajonettikiinnitys on terästä, ja säänkestävyyttä varmistaa kuminen tiivisterengas. Ostoksen mukana tuleva vastavalonsuoja kiinnittyy bajonetilla.
Tarkennusta
Tarkennusrenkaalle ei ole etäisyysasteikkoa, ei myöskään terävyysalueasteikkoa, koska se on suunniteltu vapaasti pyöriväksi ilman mekaanista välitystä. Tarkennus tapahtuu objektiivin sisällä, eikä näy ulospäin. VXD1- lineaarimoottorin toiminta on melutonta, eikä sen ääni häiritse videokuvausta.
Vaikka lähin tarkennusetäisyys on valmistajan mukaan 28 mm polttovälillä 19 cm ja 300 mm polttovälillä 99 cm, on hyvä tietää että ilmoitetut etäisyydet lasketaan kennon pinnasta.
Arkitodellisuudessa jää 28 mm polttovälin lähin tarkennusetäisyys hiukan alle 5 senttiin, jos mitataan etulinssin pinnasta.
Tuloksena on 0,39x (1:2,59) kuvautumissuhde, mutta niin lähellä kohdetta että kuvaaminen ei ole enää vaivatonta, ja ainakin hyönteiskuvaaja ottaa riskin että pääkohde pelästyy ja lähtee karkuun.
Pisimmällä polttovälillä pääsi kokeiltaessa tarkentamaan 124 millin levyiseen kohteeseen, jolloin
välimatka kennolta oli 95 senttiä ja etulinssin pinnasta 73 senttiä. Laskutoimituksella tästä saadaan 0,29x (1:3,45) kuvautumissuhde – siis hiukan parempi kuin mitä tehdas ilmoittaa. Tuon kuvausetäisyyden turvin uskaltaisi vielä ottaa tiiviitä rajauksia vaikka myrkkykäärmeestä.

Pienoisveistos, kuvattuna käsivaralta 300 mm polttovälillä. Lähimmällä tarkennusetäisyydellä sai silloin kuvaan mahtumaan 124 mm korkuisen aiheen.
Automaattivalotus, kuvanvakaaja käytössä, kohinanvaimennus poissa päältä.
Sony A7r III 1/320 s. f/7,1 ISO 10000
Nurkkatoiston riesana on tarkennustason kaareutuminen kohti kameraa kun kuvattiin lähimmällä tarkennusetäisyydellä. Ilmiö oli voimakkaimmillaan 28 mm polttovälillä, jolloin terävin kohta aiheesta oli nurkassa pari senttiä lähempänä kuin kuvan keskellä. Luonnollisia kohteita kuvattaessa ei tuolla virheellä ole niin merkitystä. Kuvausaiheessa kun on aina yksityiskohtia syvyyssuunnassa, ja ne vain pitää osata poimia esiin sopivalla kameran kohdistamisella. Eri asia olisi, jos pitäisi tehdä jäljennöskuvausta tasopinnoista. 100-300 mm polttoväleillä ilmiötä ei enää näkynyt.
Valovoimat ja aukot
Objektiivin valovoima vähenee, kun sitä zoomataan pidemmille polttoväleille. Tämä on normaali objektiiviteollisuuden ratkaisu, ja tuottaa säästöjä sekä koossa, painossa että varsinkin tuotteen hinnassa.
Valovoima on 28 mm polttovälillä täydet f/4, mutta vaimenee f/4,5-arvoon jo 32 mm kohdalla, f/5-arvoon 44 mm polttovälillä, ja 54 - 77 mm polttoväleillä valovoima on f/5,6.
78-169 mm välillä on suurin aukko f/6,3. Koko 170 – 300 mm väli on f/7,1-valovoimaa.
Todellisuudessa on valovoiman väheneminen portaatonta, mutta testikamerana käytetty Sony a7r III tallensi luvut pyöristettyinä lähimpään 1/3 aukkoon.
Sitä mukaa kun zoomataan pidemmille polttoväleille, pääsee myös himmentämään enemmän. 28 mm polttovälillä on pienin aukko f/22, ja 35 mm kohdalla se on f/25. 47-54 mm välillä on pienin himmenninarvo f/29, ja 55-74 alueella se on f/32. 75-145 mm välillä on pienin aukko f/36, ja 146-300 mm välillä se on f/40.
Jos kuvataan APS-C -kennokoon kameralle, muuttuvat vain polttovälien kinovastaavuudet, mutta niiden suurimmat aukkoarvot pysyvät samoina. Sama zoomausrenkaan asento tuottaa saman määrän valoa kennon pinnalle, kuvattiin sitten kinokoon tai APS-C -koon kameralla.
Tiedolla on merkitystä myös videokuvaajalle, joka käyttää Super 35 -formaattia.
Kuvanvakaajalle ei ole omaa katkaisijaa. Sen saa pois päältä kameran menuvalikosta, tai tarkoitukseen valitulla funktionäppäimellä jos on harrastanut vähän tuunausta. Sekä kameran että objektiivin kuvanvakaajat on toiminnoiltaan kytketty yhteen. Ne ovat päällä yhtä aikaa, tai sitten eivät kumpikaan. Kuvanvakaaja on videokuvaajan iloksi meluton. Sen äänen voi kuulla ainoastaan jos painaa korvansa objektiivin kylkeä vasten.
Objektiivin kyljessä olevan painikkeen voi kustomoida USB-liitännän kautta suoraan tietokoneelta, johon on asennettu TLU (Tamron Lens Utility) -ohjelma. Sen voi ladata ilmaiseksi suoraan Tamronin kotisivulta.

Painikkeella voi lukita tarkennuksen, mutta se on ohjelmoitavissa myös moniin muihinkin tarkoituksiin USB-liitännän kautta. Samasta liitännästä hoituu myös objektiivin varusohjelman päivitys.
Erilaisia painiketoimintoja löytyy kaikkiaan yhdeksän erilaista:
- mikä tahansa kameran funktionäppäimen asetus
- automaattitarkennus/käsitarkennus (lyhyellä tai pitkällä painalluksella)
- tarkennusetäisyyden rajoitin
- ennalta valittu tarkennusetäisyys (valittavissa eri nopeuksia videokuvaukselle)
- A-B tarkennus (kahden eri tarkennusetäisyyden käyttö + nopeusvalinta videokuvaukselle)
- tarkennusrenkaan käyttö himmenninrenkaana
- tarkennuksen lukitus (tehdassäätöisenä)
- Astro Fc-L
- asetusten nollaus
TLU:lla voi myös vaihtaa tarkennusrenkaan kiertosuuntaa, ja samaten voi valita renkaan liikkeen vaikutuksen tarkentamiseen – joko progressiiviseksi eli kiihtyväksi tai lineaariseksi, jolloin tarkennus ei riipu siitä miten nopeasti rengasta kierretään. Valinnoilla on merkitystä varsinkin videokuvauksessa.
Objektiivin mukana ei toimiteta jalustarengasta. Lyhyemmillä polttoväleillä sitä ei osaisi edes kaivata, ja pidemmillä sillä olisi merkitystä vain rajaamisen helpottamisessa. Kameran pohjaruuvi ei tämän painoisesta objektiivista rasitu.

Objektiivi venyy vastavalosuojan kanssa 235 mm pituiseksi kun sen zoomaa 300 mm polttovälille. Alle 700 gramman painoisena se ei tarvitse jalustarengasta, kunhan kiinnitys jalustaan on tukeva. Leican kuulapolvi kestää kuormaa seitsemään kiloon asti.
Tamron 28-300mm F4-7.1 Di III VC VXD osoittautui terävästi piirtäväksi, nopeiden tilanteiden mukana tahdissa pysyväksi objektiiviksi – edellytyksenä että valaistusolosuhteet ovat ihanteelliset.
Sen vahvuuksia on eläinkuvauksen lisäksi urheilukuvaus, johon liittyy pääaiheen liikkuminen arvaamattomasti, vuoroin lähelle ja kauemmas. Zoomausalueen ansiosta pystyy jääkiekkokaukalon laidalla hallitsemaan kentän molemmat puoliskot. Esim. koripallo- ja lentopallokentät olisivat tapahtumien vauhdikkuuden takia yhtä lailla mahdollisuuksien rajoissa, mutta niiden vaivana on puutteellisempi valaistus. ISO-arvon nostaminen auttaa liikkeen pysäyttämisessä, mutta riesaksi voi muodostua lisääntynyt kohina.
Objektiivi soveltuu hyvin myös potrettikuvaukseen. Yleensä tähän suositellaan 85-135 mm polttovälejä, mutta jos haluaa irrottaa pääaiheen kokonaan taustasta, on 200-300 millin polttoväli se kaikkein käyttökelpoisin. Silloin on kuvakulma niin kapea, että luonnollisessa ympäristössä voi vapaasti vaihtaa henkilön takana kauempana olevaa näkymää, kun siirtää kameran paikkaa parin askelen verran sivusuunnassa.
Suorituskyky
Tamron 28-300mm F4-7.1 Di III VC VXD:n optimiterävyys saavutettiin himmennettynä väliltä f/5,6 ja f/8 – ja käytännössä kaikilla mitatuilla polttoväliasetuksilla.
Objektiivin suorituskyky riittäisi aivan hyvin 61 MP kennolle. Jos kuvataan kameralla, jonka kennon resoluutio on 36 MP, objektiivin terävyys nousee jo merkittävästi ylilaadun puolelle.
Laajakulmapäässä on tynnyrivääristymää, joka korjaantuu näkymättömiin 37 mm polttovälin kohdalla ja muuttuu miltei saman tien tyynyvääristymäksi kun jatketaan zoomausta pidemmille polttoväleille.
Objektiivin oma korjausprofiili - ellei sen aktivointia poista kamerasta - hoitaa ilmiön näkymättömiin jo kuvausvaiheessa. Samalla korjaantuvat myös vinjetointi ja jo valmiiksi minimaalinen kromaattinen aberraatio.
Vinjetointi oli selvästi tunnistettavaa suurimmilla aukoilla, mutta himmentäminen aukkoon f/11 poisti sen lähes kokonaan. On täysin kiinni kuvattavasta kohteesta ja kuvaajan mieltymyksistä, onko vinjetoinnista alun perinkään haittaa. Kameran tekemänä oli vinjetoinnin korjaus liiankin tehokas.

28 mm 1/30 s. f/4 ISO 800

300 mm 1/40 s. f/7,1 ISO 12800
JeongHoon Jang ja Boyoung Lee, korealaisen uutistoimiston journalistit Helsinkiin tutustumassa.
Valotusajat venähtivät pelottavan pitkiksi, mutta kuvanvakaajat pelastivat tilanteen. Automaattivalotus, kuvaus käsivaralta, kohinanvaimennus poissa käytöstä. Molemmat kuvat otettu samalta paikalta kameraa välillä siirtämättä.
Huom! Kuvan keskeltä piti poistaa keinoälyn avulla henkilöitä, jotka eivät halunneet näkyä kuvassa.
Kuvauspaikka: Keskustakirjasto Oodi, Helsinki.
Sony A7r III
Objektiiviteollisuus joutuu tekemään kompromisseja, että valmisteen myyntihinta, koko ja paino saataisiin pysymään järkevissä rajoissa.
Valovoimasta tinkimisen lisäksi on tavallista, että jotkut objektiivivirheet on vain pakko päästää läpi. Viimeiseksi tingitään terävyydestä ja kontrastista, niitä kun ei pystytä jälkeenpäin korjaamaan. Erikoiselementeillä pystyy onneksi vaimentamaan väripoikkeamat jo kättelyssä.
Geometriset virheet, kuten tyyny- ja tynnyrivääristymä, ovatkin se hinta jolla resoluutioarvot lunastetaan. Ja nuo vääristymäthän pystyy korjaamaan jo kuvauksen aikana, ja viimeistään kuvankäsittelyssä. Myös videokuvasta, kun käytössä on asialliset sovellukset.
Tamron 28-300mm F4-7.1 Di III VC VXD on polttovälialueeltaan ihanteellinen videokuvaukseen hyvissä valaistusolosuhteissa. Sen resoluutio ei jättänyt toivomisen varaa, kuvanvakaajien yhteistyö sekä objektiivn että rungon osalta oli saumatonta, ja saatavilla olevien kuvakulmien kattauksen ansiosta ei tarvinnut sovitella runkoon muuta objektiivia, vaikka kuvaustilanteet vaihtelivat paljon.

Kuvat ja teksti: Timo Ripatti
Timo Ripatti on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoiluinstituutista. Hän on uransa varrella ollut PR- ja mainoskuvaaja, ja tämän jälkeen useat vuodet aikakauslehtikuvaajana. Monille Timo on tullut tutuksi valokuvauskurssien vetäjänä sekä kameroiden ja objektiivien testaajana.