Henkilökuvaus miljöössä - Tekoälyn sijaan aidosti ja ihmisittäin

Aito konstailematon henkilökuva syntyy inhimillisestä kontaktista ja valon ymmärtämisestä. Valoa ei tarvitse tuoda, se tulee vain nähdä ja sitä pitää osata lukea. Inhimillinen kontakti syntyy ihmisen kunnioituksesta ja luottamuksesta, jota kuvastaa oivasti isoäitini käyttämä vanha sanonta: “Ollaan ihmisittäin,” tarkoittaa - sellaisiksi meidät luotiin, suvaitsevaisiksi ja kunnioittamaan toista ihmistä. Parhaiten henkilökuva syntyy kohteelle tutussa miljöössä kuvaajan oivalluksesta, kuten legendaariset kuvani Andy McCoysta ja Miki Liukkosesta.

Andy McCoyn kuvasin taannoin lehtihaastattelun yhteydessä. Rock-tähteä ilmentävän potretin kuvaaminen ei ole maailman helpoin asia. Sain kuitenkin Andyn kanssa homman toimimaan ripeästi. Hänen käytyään haastattelun lomassa ravintola Sea Horsesta tupakalla, minulle tarjoutui tilaisuus. Sopiva kuvauspaikka löytyi raflan kulman takaa legendaaristen vaaleanpunaisten ikkunoiden edestä. Andyn sytyttäessä savukkeen kehotin häntä tekemään jotain muutakin kuin vain vetämään röökiä, jolloin hän otti kuvausasentonsa sanoen: "Haluudsä, että mä oon niinku joku svidun tsiisus vai?" Suorastaan ikoninen kuva starasta syntyi vallitsevassa valossa ilman salamaa, 1/320s. f/2, ISO 1250. Yksi niitä harvoja kertoja, jolloin käytin “henkilön ohjausta”. Tällä kertaa se kannatti!

Nuoren polven kirjailija ja runoilija Miki Liukkonen tunnetaan boheemin taiteilijan elämäntyylistään. Odotellessani kirjailijaa Taka-Töölössä sijaitsevan olutkuppila Janoisen Lohen edustalla suunnittelin kuvata tähtikirjailijan jossain muualla kuin ohrapirtelön ääressä ravintolassa runokirja kädessä. Ulkokuvausta miettiessäni huomasin ravintolan julkisivussa upean seinäkoristeen, jonka edessä voisin kirjailijan kuvata saaden siitä samalla kuin ikonisen sädekehrän miehen pään ympärille. Paikalle saavuttuaan mies mustat lasit päässään innostui oitis ehdotuksestani. Liukkosen asetuttua terassituolille seisomaan sain hänestä juuri haluamani kuvan rööki kädessä ja mustat lasit silmillään omana itsenään kuin modernina pyhimyksenä kivikaupungissa. Kuvauksessa käytin Pentaxin vanhaa 60-luvun Super-Takumar 85mm f/1.9 objektiivia täydellä aukolla.

Yksi henkilökuvaukseni huipentumista on tämä harvemmin, jos koskaan ennen nähty vakavailmeinen kuva Aira Samulinista hänet kun oli siihen saakka totuttu näkemään alati iloisena. Vakavailmeisyydestään huolimatta Aira piti tästä kuvasta ja sen arvokkuudesta Jukka Rintalan suunnittelemaan hattuun ja Luis Vuittonin huiviin sonnustautuneena Traction Productionsin kehykset kasvoillaan. Vuoden 2016 kuvauksissamme toteutimme hänen Bulevardin kodissaan ikäänkuin lennossa 13 erilaista otosta asusteiden vaihtuessa ohitse kiitävässä hetkessä. Meillä synkkasi ja mallina olemisen taito oli yhä Samulilla hyppysissään tuolloin jo 89-vuotiaana. Kuvausmeikin Airalle loihti meikkitaiteilija Raili Hulkkonen hänen oltuaan Airan luottomeikkaaja jo 47 vuoden ajalta, aina vuodesta 1965. Kuvasin Airaa Lastoliten mustaa keikkataustaa vasten tehtiin ainoastaan olkkarin erkkeri-ikkunasta lankeavassa luonnonvalossa normaaliobjektiivin täydellä aukolla.
Sony A7R Mark II + FE 55mm F1.8ZA.

Minusta tuli hiljalleen yksi Aira Samulinin luottokuvaajista hänen kutsuessa minut luokseen niin Bulevardin kotiinsa kuin Hyrsylän Mutkaankin milloin minkäkin yhteisen kuvausprojektin yhteydessä. Tässä harvinaisessa vuoden 2017 kuvassa ikuistin Airan hänen mennessään päivänokosilleen. Olen todennäköisesti ainoa kuvaaja, joka on ikuistanut Samulinin omassa makkarissaan. Aira Samulinin menehdyttyä 96-vuotiaana 23.10.2023 YLE:n toimittaja otti minuun yhteyttä tehdäkseen jutun yhteistyöstämme.

Aitoutta ja omaa näkemystä tekoälyn sijaan

Tekniikka on edennyt viime vuodet niin isoin harppauksin, ettei vauhdissa pysy mukana. Kännykät eivät ole olleet vain puhelimia enää pitkään aikaan, vaan monissa on nykyisin jopa tarkemmat ja jopa yhtä isot kuvakennot kuin digijärkkäreissä. Samsung S23 puhelimellani saan 50 megan RAW -kuvia ja 8K -videoita kamerakaluston unohtuessa kotiin. Uusinta uutta on tekoäly, jolla voi muuntaa taustaa, poistaa tai lisätä kuvaan henkilön tai halutessaan vaikka luoda kuvan olemattomasta ihmisestä! Tekoäly helpottaa myös kuvan tunnistamista. Aihetta sivuten kaksi tutkijaa sai juuri fysiikan Nobel-palkinnon. Ihmekös tuo, että tekoäly on ylipäätään tämän päivän kuumin aihe! Lukemattomien mahdollisuuksien myötä eettiset kysymykset astuvat esiin, tai ainakin pitäisi. Käyttäkäämme kuitenkin henkilökuvia luodessamme aina omaa älyämme tekoälyn sijaan.

Rajattomiin kuvankäsittelyn mahdollisuuksiinkaan henkilökuva ei saa perustua, varsinkaan journalismissa. Parhaat henkilökuvat syntyvät yhä aitoutta vaalien, keskittyen enemmän omaan näkemykseen, hetken oivallukseen, perinteisiin kuvausvälineisiin ja kuvausperusteiden hallintaan. On täysin kaksi eri asiaa dokumentoida henkilö aidoissa olosuhteissa, kuin luoda kuva tietokoneella. Monitorin ääressä luotu kuva ei ole valokuva, vaan tietokonegrafiikkaa. Kiteytän asian yksinkertaisesti: “Kuvaamalla kuvattu, ei tekemällä tehty!” Olen konkarikuvaajana käynyt jo yli 40 vuotisen urani aikana läpi kaikki valokuvaus- sekä kuvantekoprosessien moninaiset vaiheet eri julkaisualustat mukaanlukien.

Viimeaikainen kehitys kameratekniikassa ei ole tuonut enää mitään niin mullistavaa, että siten parannettaisiin kuvaa. Vanhassa joskus jopa vara parempi. Kuvauskeikoilla kameralaukustani löytyy RF -sovitteella toimiva mainio Pentaxin Super Takumar 50mm f/1.4 Canon EOS R6 Mark II -rungossani 50 millisenä ja potretteihin 80 millisenä Canon EOS R7 -rungossa. Samaan runkoon laukustani löytyy markkinoiden valovoimaisin “normaalioptiikka” kroppirunkoihin. Tämä “valonvahvistaja” on vuoden 2022 parhaana manuaalioptiikkana EISA palkittu Laowa Argus 33mm f/0.95 CF APO. Se on toistaa potretit kauniimmin, kuin vakio-optiikkani silmäntarkennuksineen ja kaikkine hienouksineen. Laowa on täysin mekaaninen ja tarkennus silmään tapahtuu käsin. Onneksi nykyrungoissa on riittävän hyvä suurennus etsimessä tarkennusta helpottamaan.

Elena Leeven ikuistin Töölöläinen-lehdessä julkaistuun Lallukan Taiteilijakodin asukkaita esittelevään haastattelusarjaani hänen uudessa kodissaan 9.10.2024. Pelkän lukulampun valossa kuvatessani hyödynsin markkinoiden valovoimaisinta normaalioptiikkaa.
Canon EOS R7 + Laowa Argus 33mm (kinovastaavuus 52,8mm) f/0.95, 1/20s., ISO 100.

Vallitsevaa valoa salamalla tasoittaen

Kuvaan henkilökuvani miljöössä pääosin vallitsevassa valossa, tosin täytesalamalla joskus tehostaen, kuten vastavaloon kuvatessani. Auringon myötävalossakin saa ihan kelvollista high key -kuvaa luoden kuvattavaan kepeää eloisuutta vaaleiden sävyjen korostuessa. Erityisen kaunista varsinkin hääpotreteissa. Auringon paistaessa suoraan kohteeseen on ongelmana häikäistyminen. Pyydän kohdetta sulkemaan silmät ja avaamaan ne laskettuani kolmeen. Voimakasta sivuvaloa on vältettävä sen helposti puhkaistessa valopuolen kohteesta luoden samalla liian voimakkaan toispuoleisen varjon kuvattavan kasvoille. Myös tuolloin täytesalamaa on syytä käyttää välttyäkseen puolikkaalta mustanaamiolta. Mikäli kuvattavan kasvot ovat puoliksi mustat, niin ettei edes silmä erotu - kuva on pilalla!

Itselläni on tehokas ja heti uudelleen varautuva Canon Speedlite EL-5 -salama. Se saa virtansa akusta, joka ladataan samalla laturilla kameran akkujen kanssa. Hyvästi hitaat ja nopeasti tyhjenevät tyhjät sormipatterit sekä -akut! Salama piippaa valmiudestaan seuraavaan kuvaan studiovalojen tapaan jo alle sekunnissa varautuen peräti satakunta kertaa yhdellä latauksella. Käytän salamaa kuitenkin huomaamattomasti vallitsevan valon hallitessa kuvaa. Vältän miltei poikkeuksetta suoralla salavalolla otettuja kuvia, ellei se ole tehokeino. Nykyisin kun käytössäni on myös Canon ST-E10 -lähetin, saan täytesalamakuviin aivan uuden ulottuvuuden kätevästi lähettimen toimiessa peräti 30 metrin etäisyydeltä sen saaden virran kameran akuista. Kätevää, varsin toimivaa ja kevyttä asettaessani salaman höyhenenkevyelle, mutta silti tukevalle kuulapäällä varustetulle Benron -hiilikuitujalustalle kätevän jokapaikan valaisuyksikköni painon jäädessä reilusti alle kahden kilon!

Yli 200 000 seuraajaa omaavan somevaikuttajan Jaakko Parkkalin alias Töölön tiikerin ikuistin Temppeliaukiolla Etu-Töölössä Töölöläinen-lehden henkilöhaastattelujuttuun 8.10.2024. Huomasin heti paikalle tullessamme kalliolohkareen, jonka päältä tiikeri voisi loikata ylitseni karjuen käpälät ojossa. Muutama otos ja kuva oli siinä! Kuva, jonka kohde valitsi oitis myös profiilikuvakseen Instaan.
Canon EOS R6 Mark II + RF 10-20mm f/4 IS STM, 1/500s. f/10, FL-5, suora salamavalo high speed asetuksella.

Julkkiskuvaajanakin tunnetun valokuvaaja Janita Aution ikuistin hänen Punavuoren studiollaan. Puolen tunnin kestoisen kuvauksen aikana saimme aikaan kymmenkunta kelpo otosta, joista tämä valikoitui Kamera-lehden kansikuvaksi. Käytin kuvatessani poikkeuksellisesti suoraa salamavaloa, joskin vallitsevaa valoa painottaen. Canon EOS R6 Mark II + RF 50mm f/1.2 L USM, 1/160s.,1.2, ISO100.

Kunnioita kohdettasi

Mikäli vinoon kuvaaminen ei ole tehokeino, henkilö tulee kuvata puolivartalo- ja kasvokuvissa kohtisuoraan siten, etteivät mittasuhteet vääristy. Mitä laajakulmaisempi linssi, sitä enemmän ihmisen olemus pyöristyy kuvan reunoilla tai venyy. Lehdissä näkee aivan liian usein sammakkoperspektiivistä otettuja jopa sivun kokoisia puolivartalorajauksia, joissa kohteen kaula ja leuka korostuvat pään kaventuessa ylöspäin tai jopa hävitessä kuin lipputangon nuppi. Mitä laajakulmaisempi optiikka, sen suurempi korostus. Eipä ole juurikaan kohdetta imartelevaa! Hyvä nyrkkisääntö ylipäätään on pitää taustan linjat suorassa kulmassa, jolloin kohde ei vääristy. Useimmissa kameroissa on jopa “vatupassi” asian helpottamiseksi.

Laajakulmalla miljöössä kuvatessa kohteen tulee olla riittävän etäällä kameran etulinssistä ja reunoilta. Henkilö on syytä kuvata suhteessa ympäristöön siten, ettei se korostu liikaa, ellei ole tarkoitus. Kuvattavan päässä ei saa “kasvaa” tolppaa tai puuta, eikä taustalla olla muutakaan häiritsevää. Kohdetta ei myöskään pidä ohjata kuin marionettinukkea kalastelemalla kuvattavalta asentoja tai ilmeitä, vaan antaa hänen olla kuvassa omana itsenään. Kuvaaja on kuvattavaa varten, eikä päinvastoin. Aivan liian usein näkee lehdissä kuvia, joissa haastateltava on tympeä ilme kasvoillaan johtuen useimmiten kuvaajan kuvaustilanteen hallinnan puuttumisesta hänen keskityttyä enemmän omaan suorittamiseensa ja kalustoonsa kohteen sijaan.

Kuvaa säällä kuin säällä

Henkilökuvauksiini käytän osaksi meren äärellä sijaitsevaa Hietsun Paviljongin studioitani, joissa voin kuvata kohteen joko avaran juhlasalin valoisassa miljöössä tai hiukan pienemmässä kabinetissa studiovaloin. Lehtipotretit toteutan mieluiten säällä kuin säällä miljöössä, joka liittyy olennaisesti kohteeseen tai tapahtumaan. Huono sää ei ole este sen tuodessa vain lähinnä haastetta ja eloa kuviin. Keikoilla kuvaussäätä ei voi ennalta tilata, vaan on otettava sää kuin sää. Kuvatessani HS päätoimittajana työnsä aloittavan Erja Yläjärven muutamaa päivää ennen pestiään Sanomatalon edustalla, ilma oli kuin morsian ja henkilökuva hänestä ympäristöineen sen mukainen. Sitä vastoin näyttelijä Tommi Korpelaa talvisäässä ikuistaessani kuvaushetkellä alkoi pyryttää lunta. Molemmissa hetkissä vallinnut sää loi kuin tilauksesta juuri kuvien käyttötarkoitukseen sopivan tunnelman.

Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittaja Erja Yläjärven ikuistin hänen oltua vielä kesälomallaan ennen pestiään. Kuvassa miljöö on keskeisessä roolissa. Sijoitin Erjan ja auringon sopivaan kohtaan. Sanomatalosta heijastuu keskustakirjasto Oodi tammen kuvastaessa uuden alkua ja pysyvyyttä. Canon EOS R6 Mark II + RF 24-105mm f/4 L IS USM, 24mm, 1/800s. f/4, ISO 100.

Näyttelijä Tommi Korpela on yhtenä vaatimassa aloitteessaan Lapinlahden sairaala-alueen säilyttämistä kaupungin omistuksessa kaikille avoimena taiteiden, kulttuurin ja mielen hyvinvoinnin keskuksena myös tulevaisuudessa. Kuvaukset yllätti sankka lumisade, jolloin purskahdimme hillittömään nauruun. Tuo muuten varsin tunnelmallinen ja suorastaan akvarellimainen kuva ei naurunremakan vuoksi sopinut kuvituskuvaksi vakavaan asiaan, vaan tämä täytesalamalla valon draamaa lisäävä ja kohdetta enemmän esiin tuova vakavailmeinen kuva, jossa kohde on terävä taustan ollessa kuitenkin riittävän pehmeä. Canon EOS R6 Mark II + RF 24-104mm f/4 L IS USM, 1/3200s. f/4, ISO800.

Mikäli vallitseva sää ei sovi kuvauksiin tai halutaan kesä talven keskelle, Helsingissä on kaksi oivaa kuvausmiljöötä, Talvipuutarha Töölössä ja Kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemessä. Molemmissa paikoissa kuvaaminen “matkamuistoksi”, eli pienimuotoisesti on sallittua. Jos kuva julkaistaan, kuvauspaikka on syytä mainita. Valokuvata saa tarhojen aukioloaikoina, ilman jalustaa tai erillislaitteita muita kävijöitä kunnioittaen. Myös tilaus- ym. kuvaukset järjestyvät, tosin niistä on sovittava etukäteen mieluiten sähköpostitse ja riittävän ajoissa. Akuuteissa kuvauksissa olen soittanut puutarhaan tai käynyt vastaanotossa sopimassa kuvauksen. Vastaavia kuvauksiin sopivia sisätiloja löytyy muistakin isommista kaupungeista.

Kesäinen kuvausmiljöö talven keskellä löytyy Helsingistä Kaisaniemen Kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuvataiteilija Julia Vuori oli kohteenani tammikuussa 2023 kyseisessä puutarhassa kurkkimassa naavatillandsian lomitse. Canon EOS R6 Mark II + RF 50mm f/1.2 L USM, 1/100s., f/1.2, ISO100.

Kesäinen kuvausmiljöö talven keskellä löytyy myös Talvipuutarhasta Töölössä. Tanssitaiteilija Meera Holopaisen aistimassa kliivian kukkia ikuistin siellä lokakuussa 2022. Canon EOS R7 + Takumar 50mm F1.4 (Kinovastaavuus 80mm), 1/125s. f/1.4, ISO 125.

Mustavalkoisen paluu

Ennen värikuvien maailmanvalloitusta olimme jo niin tottuneita mustavalkoiseen kuvamaailmaan, ettemme edes osanneet kaivata väriä. Onnekseni olen mustavalkofilmiajan kasvatti - kuvannut, kehittänyt ja vedostanut kaikki kuvani omin käsin niin lehtiin kuin useisiin valokuvanäyttelyihinkin. Siksi arvostan yhä mustavalkoista kuvaa olipa se sitten filmille kuvattu tai digikuvasta harmaasävyiseksi muunnettu. Näen yhä henkilökuvauksessa kohteen ilman niin usein “häiritsevää” värimaailmaa. Niin kävi viimeksi alkuvuodesta kuvatessani mestarisäveltäjä-kapellimestari Leif Segerstamin hänen Meilahden kodissaan 80-vuotisjuhlakonserttiin liittyen.

Kuvasin Segerstamin soittoa videolle ja stilleinä - siinä se syntyi. Mustavalkoinen kuva mestarista. Muistikortin värillisestä kuvasta editoin kuvan mustavalkoisen PS -kanavamikserillä muuntaen kuvan vastaamaan Tri-X -mustavalkofilmin sävyjä. Modernista digivärikuvasta mukautui vanhan hyvän ajan mustavalkoinen korostamaan mestarisäveltäjän klassista ja jylhää pohjalaista olemusta. Kuvaani käytettiin hänen toivomuksestaan Leif Segerstamin Temppeliaukion kirkossa 2.3.2024 pidetyn 80-vuotisjuhlakonsertin käsiohjelman takasivuna. Näin sekä säveltäjän että kuvaajan pitkä menneisyys ja nykyhetki löivät kättä mestarin kuvassa! Valitettavasti Leif Segerstamin maallinen vaellus päättyi keuhkokuumeen uuvuttamana 9.10.2024. Siksipä tuona helmikuisena päivänä taltioimastani materiaalista tuli korvaamattoman arvokasta maestron esittäessä minulle henkilökohtaisesti uusinta Mini Sinfonia 371 teostaan ennakkoon.

Vastikään edesmenneen kapellimestari ja säveltäjä Leif Segerstamin kuvasin hänen kotonaan Mäntytiellä Meilahdessa Helsingissä 80-vuotispäivänsä aattona. Meneillään oli juuri hänen viimeisimmän Mini Sinfonia 371. ensiesitys. Intensiiviseksi rajaamani mustavalkokuva päätyi koko sivuna Segerstamin 80-vuotisjuhlakonsertin käsiohjelmaan. Canon EOS R7 + Laowa Argus 33mm f/0,95 APO, i/100s., f/0,95, ISO500.

Kapellimestari ja säveltäjä Leif Segerstam kotonaan kosketinsoittimensa ääressä. Meneillään oli juuri hänen viimeisimmän Mini Sinfonia 371. ensiesitys.

Lopuksi

Opastusjuttuni koostuu kymmenestä eri mediaan ikuistamastani henkilökuvasta. Kuvatekstit kertovat ydinasiat. En opastaessani koskaan väitä, että tekotapani on ainoa oikea. Näytän vain, miten itse olen toteutuksen tehnyt. Sen myötä toivon kunkin saavan oman näkemyksen ja oivalluksen mukaiset onnistuneet henkilökuvat. Tärkeintä on vain muistaa niiden olevan enemmän kohteensa kuin ikuistajansa ilmentymiä. Tämän nyrkkisäännön muistaessaan on jo valmiustilassa!

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä jutussani huomioni saakoon - Ainoa, Aito ja Oikea Joulupukki. Hänen kuvansa on ainokainen “kuvamanipulaationi” koko 40-vuotiselta kuvaajauraltani. Tosin sekin vain kahden ikuistamani kuvan yhdistelmä, jolloin se on pikemminkin kuvankäsittelyä kuvamanipulaation sijaan. Sama asia kuin käytettäisiin kahta negaa tai diaa päällekkäin halutun lopputuloksen saamiseksi. Muulloin en ole käyttänyt eri tasoja päällekäin kuvissani. Siirsin Töölöntorin joulunavauksessa viisi vuotta sitten ikuistamani joulupukin lumettoman risukuusen edestä seuraavana päivänä Vantaan Kivistössä Ritaritiellä ikuistamaani lumiseen talvimaisemaan. Kuvani valikoitiin kustantajan toimesta satojen joukosta Joulupukin Tarina -teoksen kansikuvaksi. Kirjan julkkareita vietettiin elokuussa. Näin hyväksi havaitun henkilökuvan elinkaari jatkuu, myös tuleville sukupolville - Olipa kyseessä sitten juuri edesmennyt kapellimestari tai ikuisesti elävä joulupukki!

On vain yksi ja ainoa joulupukki! Tonttupassin omaavana visuaalivirjailijana minulle lankesi kunnia saada hänestä 2019 taltioimani otos Joulupukki - Se aito ja oikea -kirjan kanteen, sekä koko kuva, josta kansi on rajattu kirjan viimeiseksi aukeaksi. Joulupukin tarina teos julkaistiin elokuussa. Sen kustantaja on Bonnierin omistama Readme.fi. Kansikuvani koostuu tavoistani poiketen kahden kuvan yhdistelmästä ollen urallani ainokainen kahden kuvan yhdistelmäkuvani. Pukin kuvasin Töölöntorilla ja talvisen taustakuvan Vantaalla.
Canon EOS RP + RF 35mm f/1.8 IS STM Macro, 1/500s., f/1.8, ISO100. Taustakuva, EF 70-200mm f/4, 1/250s., f/4, ISO 500.

TOP TEN -muistilista