Nopeita kuin tuuli

Valokuvaajasiskoksille Mira ja Thilda Berglindille valokuvaus toimii portaalina sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Hyvä kuva on paljon muutakin, kuin huippuunsa hiottua tekniikkaa. Valokuvalla on kyky heijastaa tunteita ja muistoja, vaikka et olisi itse ollut paikalla.

Siskosten innostus valokuvaukseen juontaa juurensa lapsuuden leikkeihin; metsissä vietetyt päivät ja rooliasut, vapaana laukkaava mielikuvitus vei mukanaan täydellisesti. Nyt vuosia myöhemmin, urasta on tullut jatkoa lapsuuden leikeille. Sitä vain katsotaan kameran linssin kautta.

Intohimosta ja sisäisestä palosta huolimatta, tie nykytilanteeseen on ollut mutkainen. “Olemme ponnistelleet unelmiemme eteen eri puolilla maailmaa. Asuimme vuokra-autoissa ja valesimme vuorten huipuille. Rakastimme ja vihasimme. Ja ehkä vähän kadotimme itsemme.”

Kuvaamiseen liittyy paljon muutakin, kuin teknistä täydellisyyttä. Se on kokonaisuus, jonka yksi tärkeimmistä rakennuspalikoista on tunne. Se voi olla nostalgiaa tai vapautta, tai mitä tahansa muuta, johon katsoja pystyy samaistumaan.

Mira ja Thilda keräävät jatkuvasti kuviinsa vaikutteita ja kokeilevat uusia juttuja. Niiden käsittely heidän omien kokemustensa, unelmiensa ja muistojen kautta, tuo uutta näkökulmaa ja ideoita kuvien toteutukseen. Siskosten läheinen suhde näkyy paitsi kuvissa, myös heidän tavassaan työskennellä yhdessä. “Kun kuvaamme, meidän ei tarvitse juuri puhua toisillemme. Tiedämme suunnilleen, mitä toinen ajattelee. Tuntuu, kuin välillämme olisi telepaattinen yhteys. Kieli, jota vain me ymmärrämme.”

Kuvatessaan Mira ja Thilda palaavat lapsuuden leikkeihin. Mielikuvituksen villeimmätkin ideat ja lapsuuden haaveet toteutuvat kameran kautta ja vievät katsojan mukanaan lapsuuden maisemaan, josta kaikki alkoi.